Blogi

Pörssikurssit ovat kevään mittaan hiippailleet Yhdysvalloissa uuteen ennätykseensä. Siis kautta aikain korkeimmille tasoilleen. Nousu on alkuvuonna toki ollut rauhallista, mutta ilmiö on sijoitusmarkkinoille kokonaisuudessaan erittäin merkittävä. Ensinnäkin amerikkalaiset osakkeet eivät ole mikä tahansa ”markkina”.
1970-luvulla amerikkalaisen Wells Fargo -pankin yhdellä seinällä oli kyltti, jonka otsikkona oli Index Fund Premise (indeksirahaston premissi eli lähtökohta):
Poliittinen riski antoi sijoittajille näytteen itsestään Venäjän ja Ukrainan välisen kriisin yhteydessä. Moskovan pörssi putosi kriisin seurauksena parikymmentä prosenttia ja yhdistettynä ruplan arvon laskuun putosivat suomalaisten Venäjärahastojen arvot pahimmillaan selvästi enemmän.
Sijoitusmarkkinoilla on tarjottavanaan vain tuotto-odotuksia, riskiä ja aikaa. Kaikki muu on markkinointia. Tämän toteamuksen olen lainannut amerikkalaiselta indeksisijoittamisen edelläkävijältä ja mielestäni se kiteyttää kaiken olennaisen.
Pörsseissä tammikuu on ollut heikko ja tunnelmaa on selitetty kehittyvien markkinoiden vaikeuksilla. Indeksillä mitattuna kehittyvien maiden pörssit putosivat tammikuussa 4,45 %, mikä onkin pari kertaa enemmän kuin länsimarkkinoiden parin prosentin pudotus.
Pörssivuosi 2013 oli osakesijoittajille hyvä, yksi parhaista suorastaan. Pörssikurssit nousivat suurimmassa osassa maailmaa kaksinumeroisia prosenttilukuja. Yksi vahvimmista markkinoista viime vuonna oli Japani, missä pörssi-indeksit tuottivat paikallisessa valuutassa mitaten yli 50 %. Tämä on tietysti asianmukaisesti huomioitu myös suomalaisessa talouslehdistössä.
Indeksin sanotaan mittaavan sijoitusmarkkinoilla keskimääräistä tuottoa. Äkkiä ajateltuna tulee mieleen, että keskimäärin sijoittajalla olisi fifty-fifty mahdollisuus pärjätä indeksiä paremmin, mikäli sijoittamisen kustannuksia ei oteta huomioon.