Tulevia sijoitushaasteita

Share on twitter
Share on facebook
Share on google
Share on email

Helsingin Sanomat otsikoi viikonloppuna että ”valuuttakurssi määrää voittajan”. Otsikon päällä oli apuotsikko, joka kertoi aiheen koskevan sijoittamista ja apuotsikkoon oli kommentoitu ”hyvin tuottavia sijoituskohteita vaikea löytää”. Niin aina. Jutun pointti oli siinä, että nykyisessä talous- ja sijoitusympäristössä sijoitustuotot uhkaavat jäädä sen verran mataliksi, että valuuttakurssien liikkeillä voi olla suurempi merkitys sijoittajan saamalle tuotolle kuin varsinaisella sijoituskohteesta saadulla tuotolla konsanaan. Tämä antaakin aihetta kaikille sijoittajille laajempaan pohdintaan, koska jutun taustaoletuksena lähdetään siitä, että sijoitustuotot tulevat jatkossa olemaan matalia ja toisaalta siitä, että valuuttakurssien merkitys on jatkossa kenties suurempi kuin aiempina (korkeamman sijoitustuoton) aikoina.

Ensimmäisestä perusolettamasta, eli matalien sijoitustuottojen ympäristöstä, voidaan perustellusti olla Hesarin artikkelin kanssa yhtä mieltä. On yksinkertaisesti totta, että suuren osan arvopaperisijoituksista voidaan odottaa tuottavan kehnosti tulevina vuosina, nimittäin valtionlainojen. Kaikkien keskeisten läntisten valtionlainojen tuottotasot eli korot hipovat tällä hetkellä nollaa. Jos tarkastellaan kymmenvuotisten valtionlainojen tuottoja, parasta tuottoa saadaan amerikkalaisista papereista, runsaat 2 % vuositasolla. Euroalueella tuotot liikkuvat prosentin molemmin puolin ja pahimmillaan esimerkiksi sveitsiläisissä valtionlainoissa tuotto on peräti miinusmerkkinen. Niinpä valtionlainoihin sijoitettaessa valuuttakurssien liikkeet voivat hyvinkin pyyhkäistä pois kaiken sen tuoton, mitä kyseisistä papereista nimellisesti tienaa.

Valtionlainojen äärimmäisen matala tuotto-odotus ei myöskään ole vain valtionlainoihin sijoittavan ongelma. Valtionlainat ovat nimittäin sijoitusmarkkinoiden tuotto-odotusten kulmakivi, mikä pitkälti määrittää myös muiden sijoitusten tuotto-odotuksia. Rahoitusteoreettisesti valtionlainoja pidetään riskittöminä sijoituksina, tai ainakin kaikkein riskittömimpinä, ja tämän tuoton päälle sijoittajat odottavat saavansa lisätuottoa sijoittaessaan riskillisempiin sijoituskohteisiin. Osakkeisiin sijoitettaessa markkinat ovat historiallisesti palkinneet sijoittajia noin neljän prosentin riskilisällä eli valtionlainoja korkeammalla tuotolla. Jos oletamme, että tämä riskilisä toteutuu jatkossakin, jää myös osakkeista saatava tuotto-odotus matalaksi. Amerikkalaisille osakkeille siis noin 6 %:iin, Euroopassa 5 %:n paikkeille. Vastaavalla tavalla ajateltuna myös muiden sijoituskohteiden tuotto-odotukset jäävät historiallisesti alhaisiksi.

Toisesta artikkelin perusolettamasta eli valuuttakurssien vaikutuksesta voidaan myös olla samaa mieltä. Jos ja kun sijoittajan tulevat tuotot ovat aiempaa matalampia, valuuttakurssien suhteellinen merkitys lopullisen tuoton määrittäjänä korostuu. Valuuttakurssiliikkeet sinänsä eivät näytä kasvaneen aiemmasta. Pidemmän päälle valuuttakurssit ovat sijoittajille puhdasta nollasummapeliä, mutta lyhyemmällä tähtäyksellä niiden suhteellinen vaikutus korostuu. Kuinka sijoittajien tulisi sitten tähän suhtautua? Samoin kuin aiemminkin. Hajautettaessa kansainvälisesti valuuttakursseilla on aina oma merkityksensä, mutta pidemmän tähtäyksen tuotto-odotuksia ajatellen hajauttamisen hyödyt kuitenkin merkitsevät suurempaa hyötyä kuin lyhyen tähtäyksen kurssiheilahtelut.

Se, mitä artikkelissa ei nostettu esiin, ovat sijoittamisen kustannukset. Pitkän päälle juuri kulut ratkaisevat sijoittamisen menestyksen. Jos olemme lähtökohdista artikkelin kanssa samaa mieltä, tulee sijoittamisen kulurakenne olemaan suorastaan ratkaisevan tärkeässä roolissa menestyksen kanssa. Matalien tuotto-odotusten ympäristössä nimittäin kiinteiden kulujen suhteellinen merkitys korostuu siinä missä valuuttakurssienkin. Yllä esitetyn karkean arvion pohjalta voisimme odottaa puoliksi osakkeisiin ja puoliksi korkosijoituksiin hajautetun sijoitussalkun tuotto-odotuksen asettuvan jonnekin 2,5 – 3,0 %:in tasolle. Kuulostaapa matalalta, mutta parempi suhtautua asiaan realistisesti. No nyt jos sijoittamisen kulut ovat parin prosentin tasolla, ei sijoittajalle enää juurikaan jää tuottoa juhlittavaksi. Ja ainakin historiallisia salkunhoidon kuluja selvitettäessä parin prosentin kokonaiskustannukset ovat pikemminkin matalia kuin korkeita.

Indeksisijoittamisen kultainen lanka on hankkia markkinatuottoa matalin kustannuksin. Jos ja kun olemme sijoitusmaailmassa astumassa aiempaa selvästi matalampien tuotto-odotusten ympäristöön, korostuvat myös indeksisijoittamisen edut perinteiseen raskasta kulukuormaa kerryttävään salkunhoitoon. Indeksisijoittaminen onkin maailmalla nopeimmin kasvava trendi sijoitusten hoidossa ja hyvästä syystä. Ymmärrys siitä, ettei aktiivinen salkunhoito kykene tuottamaan lisäarvoa suhteessa markkinatuottoon ja toisaalta ymmärrys siitä, että aktiivisuus kasaa nopeasti sijoittamisen kustannuksia, on huomattavasti parantunut. Ja tähän on tietysti pakko mainostaa, että IndexHelsinki haluaa tämän ymmärryksen paranevan myös Suomessa.

Aasinsillan kautta tähän matalien tuotto-odotusten aiheeseen ajattelin kytkeä vielä ajankohtaiset kuulumiset suomalaisilta eläkesijoittajilta. Niiden tehtävähän on tuottaa kohtuullista tuottoa hajautetuilla sijoitussalkuilla, jotta rahat eläkkeisiin jatkossa piisaavat. Tänä vuonna eläkeyhtiöt onnistuivat tuottamaan sijoituksilleen keskimäärin 1,94 %:in tuoton ensimmäisen yhdeksän kuukauden aikana. Yhtiöiden sijoituksista runsaat 40 % oli korkosijoituksissa, vajaat 40 % osakkeissa, vajaat 9 % kiinteistöissä ja runsaat 10 % muissa kohteissa. Mikäli sijoitukset olisivat olleet pelkästään osakkeissa ja koroissa yhtiöiden omien painotusten mukaisesti, olisi laskennallinen markkinatuotto pitänyt olla 3,77 %. Euroissa laskettuna ja ilman kuluja. Eläkeyhtiöiden sijoitustuotot näyttäisivät siis jääneen pahasti jälkeen markkinatuotosta. Selittäviä tekijöitä on varmasti runsaasti, kuten aina. Sijoitusten allokaatio ei vastaa sijoitusmarkkinoiden allokaatiota, sijoituksissa on suhteellisesti enemmän kotimaisia sijoituksia, korkosijoitusten jakauma ei vastaa markkinajakaumaa jne.. Olipa selitys mikä tahansa, niin yksi asia eläkeyhtiöille ja kaikille muillekin sijoittajille on yhteistä, nimittäin markkinatuotot ja sijoittamisen kustannukset. Matalat tuotot ja ehkä tulevaisuuden matalat tuotto-odotukset korostavat kustannusten merkitystä kaikille sijoittajille.

Hyvää loppusyksyä toivottaen,

Esko Immonen
toimitusjohtaja
IndexHelsinki

Kiinnostuitko?

Jätä yhteydenottopyyntö niin keskustellaan miten voimme olla avuksi.

Käytämme verkkosivuillamme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen sivustovierailijoille. Jatkamalla sivujen käyttöä hyväksyt evästeet sekä GDPR-käytäntömme.