Markkinakatsaus lokakuu 2026

SYYSKUUN SUURIN LIIKE NÄHTIIN KORKOMARKKINOILLA

• Syyskuussa osakemarkkinoiden kehitys eriytyi alueittain, pitkät korot nousivat voimakkaasti, energian hinnat kallistuivat ja dollari vahvistui.
• Yhtä varmaa selitystä korkojen nousulle ei ole. Olennaisempaa on huomata, että useampi tekijä vaikuttaa nyt samaan suuntaan.
• Energian hinnannousu nostaa inflaatiota, julkisen talouden rahoitustarpeet ovat kasvaneet ja samaan aikaan yksityinen sektori tarvitsee poikkeuksellisen paljon pääomaa
• Pelkästään Alphabetin, Amazonin ja Microsoftin arvioidaan laskeneen tänä vuonna liikkeeseen noin 220 miljardin dollarin arvosta velkaa tekoälyinfrastruktuurin rahoittamiseksi.
• Maailman korkomarkkinoiden tuottokehitys on ollut viimeiset viisi vuotta ensimmäinen negatiivinen viiden vuoden jakso tätä kehitystä mittaavaan indeksin historiassa. Nyt lähtötilanne on kuitenkin toinen. Maailman korkomarkkinan tuotto eräpäivään on nyt noin 5,5 prosenttia.
• Olennaista ei ole onnistua ennustamaan korkojen seuraavaa liikettä. Tärkeämpää on ymmärtää, millä lähtötuotolla sijoitus tehdään, kuinka paljon korko- ja luottoriskiä otetaan ja mikä tehtävä korkosijoituksella on koko varallisuudessa.
• Korkotaso on yksi keskeisistä vertailukohdista myös monien muiden sijoitusten hinnoittelussa ja vaikuttaa siten koko sijoitussalkkuun.

Yhdysvaltain osakemarkkina kesti muuttuneen korkoympäristön edelleen varsin hyvin. S&P 500 päätyi kuukauden aikana hieman plussalle ja teknologiapainotteinen Nasdaq nousi selvemmin. Suuria teknologiayhtiöitä tukivat vahvana jatkunut tuloskehitys sekä odotukset tekoälyyn liittyvien investointien kasvusta.

Euroopassa kuva oli heikompi. Saksan DAX ja Ranskan CAC laskivat syyskuussa noin neljä prosenttia ja Euro Stoxx 50 runsaat kaksi prosenttia. Japanissa osakemarkkina puolestaan nousi hieman. Alueelliset erot muistuttivat jälleen siitä, etteivät samat taloudelliset ajurit vaikuta kaikkiin markkinoihin samalla tavalla.

Myös raaka-aineissa nähtiin suuria liikkeitä. Öljyn hinta nousi kuukauden aikana selvästi, ja Euroopassa sähkön hinnat nousivat joillakin markkinoilla voimakkaasti. Energian kallistuminen nosti samalla inflaation takaisin aiempaa vahvemmin sijoittajien huomioon. Jalometalleissa kehitys oli sen sijaan heikompaa: kulta, hopea ja platina laskivat syyskuun aikana.

Valuuttamarkkinoilla dollari vahvistui euroa vastaan. Vahvempi dollari, kallistuva energia ja nousevat pitkät korot muodostivat erityisesti Euroopan näkökulmasta haastavan yhdistelmän, sillä tuontienergia kallistuu samalla kun rahoitusympäristö kiristyy.

Kuukauden suurin liike nähtiin kuitenkin korkomarkkinoilla. Yhdysvaltain 10 vuoden valtionlainan korko nousi kuun vaihteessa yli 5,3 prosenttiin, korkeimmalle tasolleen sitten vuoden 2002. Myös Euroopassa ja Japanissa valtionlainojen korot nousivat voimakkaasti. Reuters kuvasi lokakuun alussa liikettä globaaliksi korkomarkkinoiden myyntiaalloksi, jossa Yhdysvaltojen lisäksi muun muassa Ranskan, Britannian ja Japanin lainakustannukset nousivat poikkeuksellisen korkeiksi.

Pitkien korkojen nousu oli esillä jo edellisessä katsauksessamme, mutta syyskuussa liike kiihtyi ja levisi entistä laajemmin. Siksi korkomarkkina ansaitsee tällä kertaa hieman tavallista enemmän huomiota. Miksi pitkät korot nousivat juuri nyt näin voimakkaasti, ja mitä muuttunut korkotaso tarkoittaa sijoittajalle?

Useampi tekijä nostaa korkoja samaan suuntaan

Yhtä varmaa selitystä korkojen nousulle ei ole. Olennaisempaa on huomata, että useampi tekijä vaikuttaa nyt samaan suuntaan.

Ensimmäinen liittyy inflaatioon. Pitkän valtionlainan ostaja lainaa rahansa vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi. Mitä epävarmempi kuva tulevasta inflaatiosta on, sitä vaikeampi on arvioida takaisin saatavan rahan todellista ostovoimaa. Sijoittaja voi silloin vaatia korkeampaa korkoa korvaukseksi pitkästä sitoutumisesta.

Syyskuussa tätä epävarmuutta lisäsi erityisesti energian kallistuminen. Euroopassa energian hinnannousu on hankala yhdistelmä, koska se voi samanaikaisesti nostaa inflaatiota, heikentää kotitalouksien ostovoimaa ja kasvattaa yritysten kustannuksia. Yhdysvalloissa inflaation rakenne on erilainen, ja palveluilla, palkoilla sekä kotimaisella kysynnällä on suurempi merkitys. Sama inflaatioluku ei siis välttämättä tarkoita eri talouksissa samaa asiaa.

Toinen puoli liittyy siihen, kuinka paljon rahoitusta markkinoilta tarvitaan. Kyse ei ole vain Yhdysvalloista. Julkisen talouden rahoitustarpeet ovat nousseet sijoittajien huomion kohteeksi myös esimerkiksi Ranskassa, Britanniassa ja Japanissa. Ranskassa korkoero Saksaan on noussut voimakkaasti, Britanniassa pitkät valtionlainakorot ovat nousseet vuosikymmenten huippuihin ja Japanissa suuret budjettitarpeet sekä korkojen nousu ovat lisänneet huolta tulevasta velan liikkeeseenlaskusta.

Samaan aikaan myös yksityinen sektori tarvitsee poikkeuksellisen paljon pääomaa. Tekoäly, datakeskukset, puolijohteet, sähköntuotanto, sähköverkot, puolustus ja infrastruktuuri vaativat valtavia investointeja. Pelkästään Alphabetin, Amazonin ja Microsoftin arvioidaan laskeneen tänä vuonna liikkeeseen noin 220 miljardin dollarin arvosta velkaa tekoälyinfrastruktuurin rahoittamiseksi.

Korkojen nousussa olennaisinta onkin näiden ajureiden yhteisvaikutus. Sijoittajat vaativat pitkästä rahasta enemmän korvausta juuri silloin, kun sekä valtiot että yritykset tarvitsevat sitä paljon. Tämä lisää kilpailua pääomasta ja auttaa selittämään, miksi pitkät korot ovat nousseet samanaikaisesti useissa suurissa talouksissa.

Kestääkö talous korkeamman korkotason?

Korkojen nousu ei itsessään kerro, että taloudessa olisi jotakin vialla. Vahva talous, suuret investoinnit ja runsas rahoituksen kysyntä voivat myös nostaa korkoja.

Siksi kysymys ei ole vain siitä, ovatko korot korkealla, vaan siitä, kestääkö talous korkeamman korkotason. Jos yritysten tulot, kotitalouksien tulot ja talous kokonaisuutena kasvavat riittävän vahvasti, korkeammastakin korkotasosta voidaan selvitä. Tilanne muuttuu, jos kasvu hidastuu, mutta korot pysyvät korkealla. Silloin velanhoito vie suuremman osan tuloista, investointeja lykätään ja korkotaso alkaa itsessään jarruttaa taloutta.

Korkea korko ja liian korkea korko eivät siis ole sama asia.

Tästä seuraa toinen olennainen kysymys: millaisissa oloissa pitkät korot voisivat laskea, pysyä nykyisellä tasolla tai nousta edelleen? Vastaus riippuu ennen kaikkea siitä, miten inflaatio, talouskasvu ja rahoituksen kysyntä kehittyvät. Jos inflaatio rauhoittuu ja kasvu hidastuu, paine korkeisiin korkoihin voi hellittää. Jos taas valtioiden rahoitustarve pysyy suurena, yksityiset investoinnit jatkuvat vahvoina ja inflaatio osoittautuu sitkeäksi, pitkät korot voivat pysyä korkealla tai nousta edelleen.

Markkinat reagoivat vasta, kun tulkinta muuttuu

Yhdysvaltain valtionvelan nousu yli 40 biljoonaan dollariin on tästä hyvä esimerkki. 40 biljoonaa on valtava summa ja samalla pyöreä rajapyykki, johon huomio helposti kiinnittyy. Taloudellisesti mitään ratkaisevaa ei kuitenkaan tapahdu juuri sillä hetkellä, kun raja ylitetään.

Kasvavista velkamääristä, korkomenoista ja rahoitustarpeista on puhuttu jo pitkään. Sama koskee tekoälyinvestointeja ja inflaatioon liittyvää epävarmuutta. Nämä eivät ole uusia ilmiöitä.

Markkinoilla jokin asia voi olla pitkään kaikkien tiedossa ilman, että sillä on suurta vaikutusta hintoihin. Muutos voi tapahtua vasta silloin, kun sijoittajat alkavat arvioida saman tiedon merkitystä uudella tavalla.

Asiat kestävät usein pidempään toteutua kuin ajattelemme ja sitten ne tapahtuvat nopeammin kuin kuvittelimme.

Tämä on samalla hyvä muistutus markkinoiden ajoittamisen vaikeudesta. Pitkän aikavälin kehityksen voi tunnistaa oikein, mutta silti on vaikea tietää, milloin markkinat alkavat hinnoitella sen uudella tavalla.

Korkosijoittajan lähtötilanne on muuttunut

Viime vuodet ovat olleet monelle turvaa hakeneelle sijoittajalle poikkeuksellisen vaikeita. Korkosijoitusten odotetaan yleensä tuovan salkkuun vakautta, mutta hyvin matalat lähtökorot, nopeasti nousseet markkinakorot ja korkea inflaatio muodostivat niille poikkeuksellisen huonon yhdistelmän.

Maailman korkomarkkinoiden tuottokehitys on ollut viimeiset viisi vuotta ensimmäinen negatiivinen viiden vuoden jakso tätä kehitystä mittaavaan indeksin historiassa. Nyt lähtötilanne on kuitenkin toinen. Maailman korkomarkkinan tuotto eräpäivään on nyt noin 5,5 prosenttia.

Sama korkojen nousu, joka on aiheuttanut tappioita jo omistetuille pitkille korkosijoituksille, on siis samalla parantanut uusien sijoitusten lähtökohtia. Korkeampi lähtötuotto ei poista korkoriskiä, mutta se antaa aiempaa enemmän suojaa ja parantaa pitkän aikavälin tuotto-odotusta.

Valtionlainojen tehtävä näkyy erityisen hyvin silloin, kun kasvu hidastuu voimakkaasti ja inflaatio laskee. Jos markkinakorot tällaisessa tilanteessa laskevat, pitkien hyvälaatuisten valtionlainojen hinnat voivat nousta samaan aikaan, kun osakkeet ja muut riskilliset sijoitukset kärsivät. Jos taas inflaatio pysyy korkeana ja korot jatkavat nousuaan, sama suoja toimii huomattavasti heikommin.

Nykyinen korkotaso antaa kuitenkin sijoittajalle useamman mahdollisen tien kohtuulliseen lopputulokseen. Jos korot laskevat, pitkät valtionlainat voivat hyötyä sekä juoksevasta tuotosta että arvonnoususta. Jos korot pysyvät nykyisellä tasolla, lähtötuotto tekee suuren osan työstä. Jos korot vielä nousevat, markkina-arvoihin voi tulla lisää painetta, mutta samalla uusien sijoitusten tuleva tuotto-odotus paranee.

Olennaista ei siksi ole onnistua ennustamaan korkojen seuraavaa liikettä. Tärkeämpää on ymmärtää, millä lähtötuotolla sijoitus tehdään, kuinka paljon korko- ja luottoriskiä otetaan ja mikä tehtävä korkosijoituksella on koko varallisuudessa.

Korkotaso vaikuttaa koko salkkuun

Korkomarkkinan muutos ei koske vain joukkolainoja. Korkotaso on yksi keskeisistä vertailukohdista myös monien muiden sijoitusten hinnoittelussa.

Osakkeissa korkeampi korko nostaa yritysten rahoituskustannuksia ja samalla sijoittajien tuottovaatimusta. Toisaalta vahva tuloskasvu voi kompensoida tätä vaikutusta. Tämä auttaa ymmärtämään, miksi Yhdysvaltain osakemarkkina on toistaiseksi kestänyt korkojen nousun varsin hyvin: tulokset ovat kasvaneet ja tekoälyinvestointeihin liittyvät odotukset ovat pysyneet vahvoina.

Muissa omaisuusluokissa vaikutus näyttää erilaiselta. Infrastruktuurisijoituksissa osa kassavirroista voi olla sidottu inflaatioon, jolloin tulot voivat nousta inflaation mukana. Tämä voi tukea sijoituksen kassavirtaa ympäristössä, jossa inflaatio pysyy tavallista korkeampana.

Private Debt -sijoituksissa vaihtuvakorkoisuus voi puolestaan nostaa juoksevaa tuottoa korkotason mukana. Samalla korkeampi korko rasittaa velallisia, joten sijoittajan on arvioitava myös luottoriskin kasvua. Kiinteistöissä korkeampi korkotaso vaikuttaa sekä velkarahoituksen kustannuksiin että arvostuksiin, kun taas pääomasijoituksissa vaikutus näkyy muun muassa rahoituksen hinnassa, yrityskauppojen toteutumisessa ja arvostuskertoimissa.

Siksi vertailu ei ole vain kysymys siitä, mikä omaisuusluokka tarjoaa korkeimman tuottoprosentin. Olennaisempaa on arvioida, millaista kassavirtaa, riskiä, inflaatiosuojaa, hajautusta ja likviditeettiä kukin sijoitus tuo koko salkkuun.

Mitä tämä tarkoittaa sijoitussuunnitelman kannalta?

Muuttunut korkotaso ei anna valmista vastausta siihen, mitä pitäisi ostaa tai myydä. Se on kuitenkin hyvä syy tarkastella uudelleen niitä lähtökohtia, joiden varaan koko sijoitussalkku on rakennettu.

Ensimmäinen kysymys koskee korkosijoituksia itseään. Mikä niiden rooli on ja kuinka suuren osan koko varallisuudesta niiden pitäisi muodostaa? Onko niiden tehtävä tuottaa kassavirtaa, vakauttaa salkkua, tarjota likviditeettiä vai suojata varallisuutta tilanteessa, jossa talouskasvu ja inflaatio laskevat voimakkaasti? Oikea paino riippuu näistä tavoitteista, ei vain tämän päivän korkotasosta.

Jos sijoitettavana on uutta varallisuutta, nykyinen korkotaso tarjoaa enemmän vaihtoehtoja kuin pitkään aikaan. Hyvälaatuisista korkosijoituksista voi saada nyt tuottoa, jonka saavuttaminen muutama vuosi sitten olisi edellyttänyt selvästi enemmän riskiä. Siksi on perusteltua kysyä, voidaanko koko salkun tavoiteltu tuotto saavuttaa nyt vähemmällä riskillä.

Jo olemassa olevaa varallisuutta hoidettaessa tarkastelu on laajempi. Myös muiden omaisuusluokkien tehtäviä ja tuottovaatimuksia kannattaa arvioida suhteessa uuteen korkoympäristöön. Jos likvidisestä hyvälaatuisesta korkosijoituksesta saa aiempaa enemmän tuottoa, kuinka paljon lisätuottoa esimerkiksi epälikvidiltä sijoitukselta pitäisi saada? Ja toisaalta tarjoaako sijoitus jotakin sellaista – inflaatiosuojaa, kassavirtaa, hajautusta tai pitkäaikaista kasvua – jota korkosijoitus ei tarjoa?

Tässä sijoitussuunnitelman merkitys korostuu. Sen tehtävä ei ole ennustaa seuraavaa korkoliikettä, vaan määritellä tavoitteet, riskinkantokyky, likviditeetin tarve ja salkun eri osien tehtävät etukäteen.

Hyvä sijoittamisen johtaminen lähtee tavoitteista, perustuu tietoon ja tarkastelee yksittäisiä sijoituksia aina osana koko salkkua. Sijoittamisessa olennaista ei lopulta ole se, kuinka monta hyvää yksittäistä sijoitusta salkussa on, vaan se, muodostavatko ne yhdessä kokonaisuuden, joka palvelee asetettuja tavoitteita.

Korkojen nousu ei ole automaattinen syy muuttaa salkkua. Se on hyvä syy tarkistaa, ovatko sijoitussuunnitelman lähtökohdat ja salkun eri osien tehtävät edelleen oikeassa tasapainossa.