Romahdusennuste ei ole sijoitusneuvo

Sijoitusmarkkinoiden historiassa suuret laskut ovat väistämättömiä, mutta niiden ajankohtaa ei tiedetä etukäteen. Juuri nyt varoituksia kuullaan jälleen paljon. Viime päivinä mediassa on kerrottu vuonna 2027 uhkaavasta pörssiromahduksesta.

Osakkeiden arvostukset ovat korkeita, Yhdysvaltain markkina on keskittynyt muutamiin suuriin teknologiayhtiöihin ja tekoälyyn liittyviin investointeihin käytetään valtavia summia. Osa ennustajista puhuu jo suuresta korjausliikkeestä.

Markkinoita koskevat suuret ennusteet herättävät minussa aina saman kysymyksen: mitä tällä tiedolla pitäisi tehdä? Ennuste voi olla kiinnostava, hyvin perusteltu ja lopulta jopa oikea. Silti sen merkitys sijoituspäätöksen kannalta voi olla yllättävän pieni.

“Osakemarkkina laskee ensi vuonna 30 prosenttia” on hyvä otsikko. Sijoitusneuvoksi siitä on kuitenkin vielä pitkä matka.

Oletetaan, että ennuste osuu oikeaan. Mitä sitten? Myytkö nyt? Entä jos markkina nousee ensin 20 prosenttia? Mihin siirrät rahat? Mitä myynnistä seuraa verotuksessa? Mitä tapahtuu koroille, jos lasku johtuu taantumasta – ja mitä jos se johtuukin inflaatiosta, pitkien korkojen noususta tai siitä, että tekoälyyn ladatut odotukset osoittautuvat liian korkeiksi? Ja ennen kaikkea: milloin ostat takaisin?

Tässä on romahdusennusteiden varsinainen ongelma. Ei riitä, että ennuste osuu oikeaan. Sen pitäisi myös johtaa parempaan päätökseen.

Romahduksen mekanismilla on väliä

Jos tekoälyyn liittyvät kasvu- ja tulosodotukset pettävät, mutta muu talous jatkaa kasvuaan, kyse voi olla ennen kaikkea arvostuskorjauksesta. Teknologia- ja kasvuosakkeet kärsisivät enemmän kuin muu markkina, mutta talous ei välttämättä ajautuisi taantumaan.

Jos taas tekoälyinvestointien hidastuminen näkyy laajemmin taloudessa, yritysten tulokset heikkenevät ja inflaatio vaimenee, keskuspankit voivat laskea korkoja. Tällaisessa ympäristössä laadukkaat valtionlainat voivat toimia hyvin osakkeiden vastapainona.

Hankalampi tilanne syntyy, jos osakkeet laskevat mutta pitkät korot pysyvät korkealla tai nousevat. Sitkeä inflaatio, suuret julkiset alijäämät tai kasvava kilpailu pääomasta voivat painaa samaan aikaan sekä osakkeita että pitkiä joukkolainoja.

Ja sitten on sekin mahdollisuus, ettei suurta laskua tulekaan vielä. Jos tekoälyinvestoinnit alkavat tuottaa odotettua paremmin ja yritysten tulokset kasvavat, liian aikaisin suojautunut sijoittaja joutuu aivan toisen ongelman eteen: kuinka kauan odottaa sivussa ja millä perusteella palata takaisin?

Siksi valtionlaina, kulta tai mikään muukaan yksittäinen omaisuusluokka ei ole yleispätevä suoja kaikkea vastaan. Valtionlainat toimivat parhaiten silloin, kun kasvu ja inflaatio hidastuvat ja korot laskevat. Käteinen ja lyhyet korot tuovat vakautta ja likviditeettiä. Kulta voi toimia joissakin inflaatio-, valuutta- tai luottamuskriiseissä.  Trend following- sekä managed futures -strategiat voivat tarjota hajautusta silloin, kun markkinoille syntyy pitkäkestoisia trendejä.

Parempi kysymys ei siis ole, mikä suojaa seuraavalta romahdukselta, vaan millaisia riskejä oma salkku on rakennettu kestämään.

Jos myyt, sinun pitää onnistua kahdesti

Markkinoilta poistuminen ratkaisee vasta puolet ongelmasta. Jos onnistut vähentämään riskiä ennen suurta laskua, seuraava päätös on vähintään yhtä vaikea: milloin palaat takaisin?

Pitäisikö palata, kun markkina on laskenut 10, 20 tai 30 prosenttia? Vai vasta, kun keskuspankit laskevat korkoja, yritysten tulokset paranevat tai talousuutiset muuttuvat myönteisiksi?

Ongelma on, että markkina ei yleensä odota varmuutta. Voimakkaat nousupäivät osuvat usein samoihin ajanjaksoihin kuin voimakkaat laskupäivät, ja markkina alkaa monesti toipua silloin, kun uutisvirta on vielä heikko. Kun tilanne jälleen tuntuu turvalliselta, huomattava osa palautumisesta voi olla jo takana.

Markkina-ajoitus vaatii siis kaksi onnistumista: ensin pitää poistua riittävän aikaisin ja sen jälkeen palata riittävän aikaisin. Molempien tekeminen oikein on hyvin vaikeaa ammattilaisillekin.

Sijoittajan riski ei ole pelkästään markkinariski

Markkinariski on helppo nähdä, koska se näkyy suoraan salkun arvossa. Osakkeet voivat laskea 20, 30 tai jopa 50 prosenttia, eikä tätä riskiä voi kokonaan poistaa menettämättä samalla osakkeiden pitkän aikavälin tuottopotentiaalia.

Sijoittajan kannalta kaksi muuta riskiä voivat kuitenkin olla yhtä tärkeitä. Ensimmäinen liittyy likviditeettiin. Oma sijoitushorisontti voi osoittautua lyhyemmäksi kuin tänään ajattelemme, koska elämä ei aina noudata sijoitussuunnitelmaa. Yrityskauppa, asunnon hankinta, eläköityminen, perheen tarpeet tai jokin muu muutos voi tarkoittaa, että varoja tarvitaan juuri silloin, kun markkina on alhaalla.

Silloin ongelma ei ole enää vain se, että osakkeet ovat laskeneet, vaan se, että niitä joudutaan myymään huonoon aikaan. Riittävä likviditeettipuskuri ei ehkä maksimoi odotettua tuottoa, mutta se voi estää pakkomyynnin keskellä kriisiä.

Toinen riski liittyy sijoittajan omaan käyttäytymiseen. Riskinkantokyky ei ole vain taloudellinen kysymys. Sijoittajalla voi olla varaa kantaa suurta riskiä, mutta se ei tarkoita, että hän pystyy elämään sen kanssa silloin, kun riski realisoituu. Tätä voisi kutsua henkiseksi likviditeetiksi.

Romahdusennuste vaikuttaa helposti jo ennen kuin mitään on tapahtunut. Kun uhka alkaa elää mielessä, mahdollinen tappio voi tuntua todellista suuremmalta ja sijoittaja voi alkaa reagoida omaan odotukseensa eikä toteutuneeseen markkinakehitykseen. Henkinen likviditeetti tarkoittaa siksi myös kykyä kestää epävarmuutta ennen mahdollista laskua.

Sijoittajalla voi olla paperilla pitkä sijoitushorisontti ja hyvä taloudellinen asema, mutta jos 30 prosentin lasku saa muuttamaan suunnitelmaa ja myymään osakkeita, todellinen riskinkantokyky oli käytännössä pienempi kuin etukäteen oletettiin. Taloudellinen likviditeetti auttaa välttämään pakkomyynnin. Henkinen likviditeetti auttaa välttämään sen, että sijoittaja myy vain siksi, ettei enää kestä tilannetta.

Tämä ero on tärkeä, koska paniikkimyynti ei kriisin keskellä yleensä tunnu paniikilta. Se tuntuu helposti täysin järkevältä riskienhallinnalta.

Verotuskin muuttaa päätöstä

Markkinanäkemys ei koskaan ole ainoa sijoituspäätökseen vaikuttava asia.

Jos pitkään omistetussa osakesalkussa on suuria realisoitumattomia luovutusvoittoja, markkinasta poistuminen voi aiheuttaa merkittävän verolaskun. Silloin ei riitä, että sijoittaja on oikeassa tulevasta pörssilaskusta. Sen pitäisi olla riittävän suuri ja ajoituksen riittävän onnistunut, jotta verojen, kaupankäyntikulujen ja myöhemmän takaisinoston vaikutukset tulevat katetuiksi.

Toisella sijoittajalla tilanne voi olla aivan toinen. Salkussa voi olla realisoitavia tappioita, tai varoja voidaan tarvita lähivuosina joka tapauksessa. Sama markkinanäkemys ei siksi johda kaikilla samaan ratkaisuun.

Tämä on juuri se kohta, jossa markkinanäkemys muuttuu neuvonnaksi. Ei silloin, kun sanotaan, että markkina voi laskea 30 prosenttia, vaan silloin, kun ymmärretään, mitä kyseinen skenaario tarkoittaisi yksilöllisen sijoittajan tavoitteille, likviditeetille, verotukselle ja koko varallisuudelle.

Hyvä suunnitelma kestää myös sen, että olemme väärässä

Tulevaisuutta ei voi tietää varmasti, joten hyvän sijoitussuunnitelman pitäisi kestää myös se, että oma näkemys osoittautuu vääräksi. Jos odotamme romahdusta eikä sitä tulekaan, salkun pitäisi silti toimia. Samoin sen pitäisi kestää tilanne, jossa emme odota romahdusta, mutta sellainen tulee.

Tästä näkökulmasta käteinen ja lyhyet korot eivät ole vain matalan tuoton sijoituksia. Ne voivat olla osa sijoittajan virhemarginaalia ja antaa aikaa silloin, kun maailma ei kehity niin kuin oli ajateltu.

Samasta syystä hyvän sijoitussuunnitelman pitäisi vähentää niiden päätösten määrää, joita joudutaan tekemään juuri silloin, kun päätöksenteko on vaikeinta. Nousumarkkinassa riskit tuntuvat usein pieniltä, mutta laskumarkkinassa samat riskit alkavat nopeasti näyttää paljon suuremmilta.

Sijoitusten tasapainottaminen on tästä hyvä esimerkki. Kun salkun tavoitepainot ja toimintatapa on määritelty etukäteen, voimakas markkinaliike ei pakota keksimään strategiaa uudelleen keskellä kriisiä. Kysymys “milloin uskallan takaisin?” voidaan silloin korvata kysymyksellä “milloin sijoitussuunnitelma edellyttää sijoitusten tasapainottamista?”. Ero on suuri, koska jälkimmäisessä päätös on tehty ennen kuin pelko ehtii tulla mukaan.

Romahdusennuste kertoo riskistä, ei siitä mitä sinun pitäisi tehdä

Romahdusennusteita ei kannata vähätellä. Jos useampi kokenut sijoittaja, tutkimustalo tai markkinatoimija nostaa esiin samoja haavoittuvuuksia, niitä on syytä kuunnella. Ennuste kertoo, millainen kehitys on mahdollinen ja missä markkinoiden herkät kohdat voivat olla.

Siitä ei kuitenkaan seuraa automaattisesti, että sijoittajan pitäisi myydä osakkeita, lisätä käteistä tai vaihtaa salkun rakennetta. Sama markkinaskenaario voi tarkoittaa kahdelle sijoittajalle täysin eri asiaa. Toinen tarvitsee varoja kahden vuoden kuluttua, toinen sijoittaa seuraavalle sukupolvelle. Toisella on suuri verovelka realisoimattomissa voitoissa, toisella tappioita hyödynnettävänä.

Siksi romahdusennusteen paras käyttötapa ei ole kysyä, onko ennustaja oikeassa. Parempi kysymys on, mitä tapahtuisi omalle kokonaisuudelle, jos hän olisi oikeassa. Jos vastaus paljastaa liikaa riskiä, liian vähän likviditeettiä tai sen, ettei suunnitelmassa todennäköisesti pystyttäisi pysymään, jotain kannattaa tehdä jo ennen kriisiä. Jos kokonaisuus kestää skenaarion hyvin, otsikko ei välttämättä anna syytä tehdä mitään.

Juuri tällaisissa tilanteissa sijoitusneuvonnan pitäisi tuoda lisäarvoa. Ei ennustamalla seuraavaa markkinaliikettä varmemmin kuin muut, vaan suhteuttamalla markkinoiden riskit sijoittajan omiin tavoitteisiin, aikahorisonttiin, verotukseen, likviditeettitarpeeseen ja koko varallisuuteen.

Lööppi voi kertoa, että markkina saattaa laskea 30 prosenttia. Se, mitä sinun pitäisi sen tiedon kanssa tehdä, on kokonaan toinen kysymys.