Markkinakatsaus elokuu 2026

EPÄVARMUUS EI OLE POISTUNUT, VAAN VAIHTANUT MUOTOA

• Vuoden alusta markkinoilla ovat vuorotelleet helpotus ja uusi huoli. Epävarmuus ei ole poistunut, vaan vaihtanut muotoa ja siirtynyt markkinasta toiseen.
• Euroalueen inflaatio kiihtyi heinäkuussa 2,9 prosenttiin ja pysyi selvästi Euroopan keskuspankin tavoitetta korkeampana. Nousua selitti ennen kaikkea energia, jonka hinta oli kymmenen prosenttia edellisvuotta korkeampi.
• Yhdysvalloissa toisen vuosineljänneksen tuloskausi oli kokonaisuutena vahva. Suuri osa S&P 500 -yhtiöistä ylitti analyytikoiden ennusteet, ja tuloskasvu ulottui lähes kaikille toimialoille. Kehitys ei siis ollut vain muutaman suuren teknologiayhtiön varassa.
• Myös Euroopassa tuloskehitys parani. Energiayhtiöiden vahva kehitys tuki kokonaisuutta, mutta kasvu ei ollut vain yhden toimialan varassa. Kehitys jäi silti Yhdysvaltoja maltillisemmaksi.
• Pitkien korkojen nousun myötä vähäriskisistä korkosijoituksista saa enemmän tuottoa, jolloin sijoittajat vaativat osakkeilta vahvempaa ja luotettavampaa tuloskasvua. Pelkkä kasvutarina ei riitä, jos se ei näy kannattavuudessa, kassavirrassa ja sijoitetun pääoman tuotossa.
• Sijoittajan tärkein tehtävä on suojata sijoitusaikansa

Heinäkuussa paine kasvoi jälleen kahdesta suunnasta. Lähi-idän jännitteiden uusi kärjistyminen nosti öljyn hintaa ja lisäsi huolta energian toimitusvarmuudesta. Samalla kauppapolitiikka palasi otsikoihin, kun Yhdysvallat asetti lisätulleja tuonnille kuudellekymmenelle kauppakumppanille, mukaan lukien Euroopan unionille ja Kiinalle. Useita keskeisiä tuotteita rajattiin tullien ulkopuolelle, mutta päätös lisäsi epävarmuutta maailmankaupan ehdoista ja yritysten tulevista kustannuksista.

Öljyn hinnan nousu ja tullit syntyvät eri syistä, mutta niiden vaikutukset talouteen voivat olla samankaltaisia. Molemmat kasvattavat tuotannon, kuljetusten ja tuonnin kustannuksia. Osa lisäkustannuksista siirtyy kuluttajahintoihin, osa jää yritysten katteisiin ja osa johtaa hankintojen tai toimitusketjujen muuttamiseen.

Heinäkuun tärkein muutos ei siksi ollut vain inflaation kiihtyminen, vaan se, että sen tulevaa suuntaa oli jälleen vaikeampi ennustaa. Tämä näkyi öljyn hinnassa, inflaatio-odotuksissa ja siinä tuotossa, jonka sijoittajat vaativat pitkäaikaisilta lainoilta.

Osakemarkkinoilla huomio siirtyi samaan aikaan odotuksista toteutuneisiin tuloksiin. Yritysten oli osoitettava, näkyvätkö tekoälyyn, datakeskuksiin ja digitaaliseen infrastruktuuriin tehdyt suuret investoinnit jo myynnissä, tuloksissa ja kassavirroissa.

Tuloskausi testasi kasvuodotuksia

Yhdysvalloissa toisen vuosineljänneksen tuloskausi oli kokonaisuutena vahva. Suuri osa S&P 500 -yhtiöistä ylitti analyytikoiden ennusteet, ja tuloskasvu ulottui lähes kaikille toimialoille. Kehitys ei siis ollut vain muutaman suuren teknologiayhtiön varassa.

Kokonaiskuvaa vahvistivat kuitenkin Alphabetin ja Amazonin poikkeukselliset sijoitustuotot. Kun nämä kertaluonteiset erät jätetään sivuun, tuloskasvu näyttää maltillisemmalta mutta edelleen vahvalta. Tämä antaa paremman kuvan yritysten varsinaisen liiketoiminnan kehityksestä.

Tuloskausi osoitti myös, että tekoälyyn liittyvä kysyntä alkaa näkyä yritysten rahankäytössä. Pilvipalveluiden, puolijohteiden ja tietotekniikkainfrastruktuurin kysyntä jatkui vahvana. Investointien lopullista kannattavuutta on silti liian aikaista arvioida. Niiden vaikutus kassavirtaan ja sijoitetun pääoman tuottoon näkyy luotettavammin vasta usean vuoden aikana.

Sijoittajien huomio siirtyykin vähitellen investointien määrästä niiden tuottavuuteen. Kasvattaako uusi teknologia myyntiä, laskeeko se kustannuksia ja vahvistaako se kilpailuasemaa? Investointi, sen synnyttämä liikevaihto ja sijoitetulle pääomalle saatava lopullinen tuotto ovat eri asioita.

Myös Euroopassa tuloskehitys parani. Energiayhtiöiden vahva kehitys tuki kokonaisuutta, mutta kasvu ei ollut vain yhden toimialan varassa. Kehitys jäi silti Yhdysvaltoja maltillisemmaksi.

Tuloskauden viesti oli kaksijakoinen. Yritysten liiketoiminta on kestänyt vaikeaa toimintaympäristöä odotettua paremmin, mutta vahvat tulokset eivät automaattisesti tarkoita vahvoja sijoitustuottoja. Osakkeiden hinnoissa voi olla jo paljon tulevaa kasvua valmiiksi.

Pitkien korkojen nousu tekee tästä erosta aiempaa tärkeämmän. Kun vähäriskisistä korkosijoituksista saa enemmän tuottoa, sijoittajat vaativat osakkeilta vahvempaa ja luotettavampaa tuloskasvua. Pelkkä kasvutarina ei riitä, jos se ei näy kannattavuudessa, kassavirrassa ja sijoitetun pääoman tuotossa.

Yritysten väliset erot voivat siksi kasvaa. Vahvat taseet, hinnoitteluvoima ja kyky rahoittaa investoinnit omalla kassavirralla korostuvat. Näiden yritysten tunnistaminen etukäteen ja oikean hinnan maksaminen niistä on kuitenkin vaikeaa.

Siksi laaja hajautus on useimmille sijoittajille kestävämpi lähtökohta kuin salkun keskittäminen muutamaan arvioituun voittajaan. Maailmanlaajuisesti hajautettu indeksisijoittaminen mahdollistaa osallistumisen yritysten tuloskasvuun ilman, että sijoittajan täytyy ennustaa tulevia voittajia. Samalla se vähentää salkun riippuvuutta tämän päivän markkinajohtajista.

Öljymarkkina reagoi jälleen rajusti

Raakaöljyn hinta nousi heinäkuussa voimakkaasti ja kävi hetkellisesti yli sadassa dollarissa barrelilta. Kuun lopussa hinta oli jälleen selvästi alempana. Näin suuri liike lyhyessä ajassa kertoi ennen kaikkea siitä, kuinka herkässä tasapainossa markkinoiden odotukset ovat.

Helmikuusta jatkunut konflikti on edennyt vaiheittain. Välillä osapuolet ovat neuvotelleet ja markkinat ovat alkaneet hinnoitella tilanteen rauhoittumista. Hetkeä myöhemmin ohjukset ovat jälleen lentäneet, ja pelko toimitushäiriöistä on palannut hintoihin.

Markkinat eivät reagoi vain siihen, mitä juuri nyt tapahtuu, vaan siihen, mitä sijoittajat uskovat tapahtuvan seuraavaksi. Kun rauhan mahdollisuus vahvistuu, riskilisä pienenee nopeasti. Kun konflikti kärjistyy, sama optimismi purkautuu yhtä nopeasti. Todellisuus voi muuttua vain vähän, vaikka hinnat liikkuvat paljon.

Pitkittyneissä kriiseissä markkinoilla on taipumus tottua epävarmuuteen. Kun mitään uutta ei tapahdu, riskin merkitys alkaa vähitellen pienentyä hinnoissa. Riski ei kuitenkaan ole kadonnut. Se on vain siirtynyt hetkeksi taka-alalle.

Öljyn lyhyen aikavälin suunta riippuu nyt pitkälti siitä, arvioidaanko konfliktin olevan matkalla kohti ratkaisua vai uutta eskalaatiota. Konfliktin seuraavaa vaihetta on vaikea ennustaa, mutta niin kauan kuin rauhan ja kärjistymisen välinen ero voi muuttua yhden uutisen myötä, myös hintavaihtelu pysyy suurena. Rauha hinnoitellaan nopeasti, mutta luottamus siihen voi kadota vielä nopeammin.

Inflaatio kiihtyi ja epävarmuus kasvoi

Euroalueen inflaatio kiihtyi heinäkuussa 2,9 prosenttiin ja pysyi selvästi Euroopan keskuspankin tavoitetta korkeampana. Nousua selitti ennen kaikkea energia, jonka hinta oli kymmenen prosenttia edellisvuotta korkeampi. Samalla pohjainflaatio pysyi 2,5 prosentissa ja palveluiden hinnat nousivat 3,3 prosenttia. Hintapaine ei siis rajoittunut vain energiaan.

Yksittäistä inflaatiolukua tärkeämpi kysymys on, kuinka pitkään kustannuspaine jatkuu. Jos energian hinnannousu jää lyhytaikaiseksi ja yritykset pystyvät muuttamaan hankintojaan, vaikutus muihin hintoihin voi jäädä rajalliseksi. Jos energia, kuljetukset ja tuontitavarat pysyvät kalliina, kustannukset voivat siirtyä vähitellen laajemmin tavaroiden ja palveluiden hintoihin.

Yhdysvalloissa kuluttajien vuoden päähän ulottuva inflaatio-odotus laski heinäkuussa 4,2 prosenttiin, mutta pysyi selvästi korkeampana kuin helmikuussa ennen Lähi-idän konfliktin kärjistymistä. Viiden vuoden inflaatio-odotus säilyi 3,3 prosentissa. Pitkän aikavälin odotukset eivät siis karanneet, mutta ne pysyivät hieman viime vuosien tavanomaista tasoa korkeammalla.

Ero lyhyen ja pitkän aikavälin odotusten välillä on tärkeä. Lyhyen aikavälin odotukset reagoivat nopeasti energian hintaan, tulleihin ja uutisiin. Pitkän aikavälin odotukset kertovat enemmän siitä, luottavatko kuluttajat ja sijoittajat inflaation lopulta palaavan hallintaan.

Odotukset voivat myös vaikuttaa toteutuvaan inflaatioon. Jos yritykset varautuvat kustannusten nousuun, ne voivat korottaa hintojaan. Jos työntekijät odottavat ostovoimansa heikkenevän, he voivat tavoitella suurempia palkankorotuksia. Jos sijoittajat pelkäävät inflaation jatkuvan, he vaativat pitkäaikaisilta lainoilta korkeampaa korkoa.

Näin tilapäinen hintasokki voi levitä laajemmin talouteen ja kestää alkuperäistä häiriötä pidempään. Odotukset eivät yksin synnytä inflaatiota, mutta ne voivat vahvistaa sitä muuttamalla yritysten, kotitalouksien ja sijoittajien käyttäytymistä.

Keskuspankit eivät voi lisätä öljyn tarjontaa, avata merireittejä tai poistaa tulleja. Korkojen avulla ne voivat kuitenkin hillitä kysyntää ja pyrkiä estämään sitä, että tarjonnasta alkanut hintasokki leviää pysyvästi hintoihin ja palkkoihin.

Markkinoiden kannalta ratkaisevaa ei siksi ole vain se, kiihtyykö inflaatio hetkellisesti. Tärkeämpää on, alkavatko tilapäiset hintasokit muuttaa pidemmän aikavälin inflaatio-odotuksia. Se vaikuttaa suoraan siihen, kuinka korkealla pitkät korot pysyvät.

Pitkät korot kiristivät rahoituksen ehtoja

Inflaatioon liittyvä epävarmuus näkyi heinäkuussa pitkissä valtionlainakoroissa. Yhdysvaltain kymmenvuotisen valtionlainan korko nousi kuun lopussa noin 4,7 prosenttiin, lähelle korkeinta tasoaan sitten tammikuun 2025. Kolmenkymmenen vuoden lainan korko ylitti 5,2 prosenttia ja nousi korkeimmalle tasolleen sitten vuoden 2007.

Myös Euroopassa liike oli voimakas. Saksan kymmenvuotinen korko nousi heinäkuun aikana yli 0,30 prosenttiyksikköä ja lähestyi 3,2 prosenttia. Britanniassa vastaava korko päätti kuukauden yli viidessä prosentissa.

Pitkä korko kertoo siitä tuotosta, jonka sijoittajat vaativat lainatessaan rahaa useiksi vuosiksi. Heinäkuussa vaadittua tuottoa nostivat epävarmuus inflaation kehityksestä, valtioiden suuret rahoitustarpeet ja riski siitä, että korkotaso pysyy pitkään korkeana.

Korkoliikkeestä ei voida tarkasti päätellä, kuinka suuri osa noususta johtui kustakin tekijästä. Suunta oli kuitenkin selvä: sijoittajat vaativat aiempaa paremman korvauksen pitkäaikaisten lainojen omistamisesta. Mitä vaikeampi tulevien vuosien inflaatio- ja velkakehitystä on arvioida, sitä korkeammaksi tämä korvaus nousee.

Korkojen nousu painoi pitkäaikaisten valtionlainojen hintoja ja heikensi niiden tuottoja heinäkuussa. Mitä pidempi lainan jäljellä oleva juoksuaika on, sitä herkemmin sen arvo yleensä reagoi korkojen muutoksiin. Samalla korkeampi korkotaso paransi uusien korkosijoitusten lähtökohtaista tuottoa.

Myös yrityslainamarkkinoilla näkyi kasvavaa tarjontapainetta. Suuret yhdysvaltalaiset teknologiayhtiöt ovat lisänneet velanottoaan rahoittaakseen tekoälyyn, datakeskuksiin ja muuhun digitaaliseen infrastruktuuriin liittyviä investointeja. Tarjonnan kasvaessa sijoittajat ovat muuttuneet valikoivammiksi ja vaatineet uusista lainoista korkeampaa korkomarginaalia.

Sama investointiaalto näkyy osake- ja korkomarkkinoilla eri tavoin. Osakemarkkinat arvioivat investointien tulevaa tuottoa. Korkomarkkinat puolestaan hinnoittelevat, kuinka paljon velkaa niiden rahoittaminen vaatii ja millä hinnalla sijoittajat ovat valmiita sitä kantamaan.

Pitkien valtionlainakorkojen nousu vaikuttaa laajemmin koko talouteen. Valtionlainakorot muodostavat vertailutason suurelle osalle yritysten ja kotitalouksien pitkäaikaista rahoitusta. Korkeampi lähtötaso kallistaa uusia lainoja ja tekee erääntyvien velkojen jälleenrahoittamisesta aiempaa kalliimpaa.

Korkomarkkinoiden viesti oli heinäkuussa selvä: lainattavan pääoman tarve kasvoi samaan aikaan, kun sijoittajat vaativat enemmän korvausta sen tarjoamisesta. Rahoitusta oli edelleen saatavilla, mutta aiempaa korkeammalla hinnalla.

Kasvu jatkui korkeista koroista huolimatta

Alustavien arvioiden mukaan sekä euroalueen että Yhdysvaltojen talous kasvoi toisella vuosineljänneksellä noin 0,4 prosenttia edellisestä neljänneksestä. Luvut voivat vielä tarkentua myöhemmissä julkaisuissa.

Euroalueella kasvu oli myös maantieteellisesti laaja-alaista, sillä Saksa, Ranska, Italia ja Espanja kasvoivat kaikki. Kasvun tarkkaa rakennetta ei kuitenkaan ole vielä julkaistu, joten on liian aikaista arvioida, kuinka suuri osa siitä perustui kulutukseen, investointeihin, julkisiin menoihin tai tilapäisiin tekijöihin.

Yhdysvalloissa kotitalouksien kulutus säilyi vahvana, ja yritykset jatkoivat investointejaan laitteisiin, ohjelmistoihin sekä tutkimukseen ja kehitykseen. Kokonaiskasvua heikensivät varastojen väheneminen, tuonnin kasvu ja julkisten menojen lasku. Talouden kotimainen kysyntä oli siten vahvempaa kuin pelkkä kasvuluku antaa ymmärtää.

Kasvun rakenne on osittain rohkaiseva. Kulutuksen jatkuminen kertoo kotitalouksien kysynnän säilyneen vahvana. Teknologiaan, tuotantoon ja tutkimukseen tehdyt investoinnit voivat puolestaan parantaa tuottavuutta ja tukea kasvua pidemmällä aikavälillä. Investointien suuri määrä ei kuitenkaan takaa niiden tuottavuutta. Vasta tulevina vuosina nähdään, kuinka hyvin käytetty pääoma muuttuu tehokkuudeksi, tuloksiksi ja kassavirraksi.

Talous on tähän asti kestänyt ympäristön, jossa energian hinta on vaihdellut voimakkaasti, rahoitus on pysynyt kalliina ja kauppapoliittinen epävarmuus on lisääntynyt. Kasvu ei siis ole perustunut poikkeuksellisen suotuisiin olosuhteisiin, vaan kulutus ja investoinnit ovat jatkuneet vastatuulesta huolimatta.

Kokonaiskuva on tasapainoinen. Yritysten tulokset ovat olleet vahvoja, talous kasvaa edelleen ja investoinnit voivat tukea tulevaa tuottavuutta. Samalla inflaatio on tavoitetta korkeammalla ja rahoituksen ehdot pysyvät kireinä.

Tämä yhdistelmä vähentää keskuspankkien mahdollisuuksia laskea korkoja nopeasti. Niin kauan kuin kasvu säilyy kohtuullisena ja inflaatiopaine jatkuu, rahapolitiikan nopealle keventämiselle ei ole vahvoja perusteita. Markkinoiden kannalta keskeistä on, pystyykö tuottavuuden paraneminen ylläpitämään kasvua myös korkeampien korkojen ympäristössä.