Miksi maailman suurimmat instituutiot luottavat systemaattisuuteen eivätkä yksittäisten salkunhoitajien näkemyksiin?

Jokainen sijoittaja on varmasti joskus kuullut lauseen: Historiallinen menestys ei ole tae tulevasta.  Silti sijoittaminen ja sijoituskohteiden tutkiminen houkuttelee vertailemaan historiatuottoja. Tämä rahasto on tuottanut 10 % vuodessa tai Tuo ETF on noussut eniten viimeisen viiden vuoden aikana.

Ammattimaiset institutionaaliset sijoittajat kuten eläkerahastot, varainhoitajat tai Family Officet eivät perusta strategioitaan eilisen voittajiin, vaan kurinalaiseen sijoitusprosessiin. Juuri tässä kohtaa sääntöpohjaiset strategiat nousevat ratkaisevaan rooliin.

Useat tutkimukset osoittavat saman asian: systemaattinen sijoittaminen päihittää harkinnanvaraisen sijoittamisenjohdonmukaisuudessa, riskienhallinnassa ja erityisesti laskumarkkinoilla.

• AQR Capital Management (2017) analysoi aktiivisia ja systemaattisia strategioita: vaikka kumpikaan ei aina voittanut, systemaattinen malli tarjosi selvästi parempaa läpinäkyvyyttä ja johdonmukaisuutta.
• CAIA Association (2020) havaitsi, että kvantitatiiviset, sääntöpohjaiset mallit syrjäyttävät perinteisiä salkunhoitajan harkintaan perustuvia (discretionary) malleja hedge-rahastoissa, koska ne käsittelevät dataa paremmin ja reagoivat nopeammin markkinamuutoksiin.
• Morgan Stanley (2019) totesi Alternative Risk Premia -analyysissaan, että systemaattinen lähestymistapa tuottaa johdonmukaisesti parempaa riskikorjattua tuottoa kuin perinteinen salkunhoitajan näkemyksiin perustuva aktiivisuus.

Tutkimusnäyttö antaa vahvan pohjan kysymykselle: miksi sääntöpohjaiset strategiat ovat instituutioiden salainen ase ja mitä yksityissijoittaja voi niistä oppia?

Miksi instituutiot suosivat sääntöpohjaisuutta?

Suurilla sijoittajilla on kaksi haastetta: mittakaava ja pitkä aikahorisontti. Heidän on pystyttävä hallitsemaan miljardeja euroja kymmeniä vuosia eteenpäin. Se onnistuu vain, jos päätöksenteko on:

• systemaattista
• toistettavaa
• riippumatonta yksittäisten henkilöiden mielipiteistä

Norjan öljyrahasto (NBIM) on tästä paras esimerkki. Se hallinnoi yli 1 400 miljardia euroa, ja koko strategia perustuu selkeisiin sääntöihin, joista parlamentti on päättänyt. Rahaston oma tiimi ei “arvaa markkinoiden suuntaa”, vaan toteuttaa prosessia, jossa on tarkkaan määritelty osake-, korko- ja kiinteistöpaino sekä sallitut poikkeamat.

Tämä kurinalainen ja edullinen lähestymistapa osakkeisiin, korkosijoituksiin, kiinteistöihin ja uusiutuviin energialähteisiin on tuottanut jatkuvasti lisäarvoa. Rahaston annualisoitu tuotto on 6,44 % vuodesta 1998 lähtien, ylittäen vertailuindeksinsä 0,25 prosenttiyksiköllä vuosittain systemaattisen ja hajautetun sijoitusstrategian avulla.

Ei sattumalta, vaan siksi että päätöksenteko perustuu sääntöihin, läpinäkyvään riskienhallintaan ja tarkkaan prosessiin.

Myös Suomessa instituutiot luottavat sääntöihin. Kun Ilmarinen sijoitti 1,86 miljardia euroa Xtrackers MSCI USA Climate Action ETF:ään ja Varma 2,3 miljardia euroa vastaavanlaiseen ilmastoindeksiin, kyse ei ollut “passiivisesta rahaston valinnasta”.Molemmat tekivät strategisen päätöksen ankkuroitua sääntöpohjaiseen indeksiin, jossa yhdistyvät vastuullisuustavoitteet ja kurinalainen toteutus.

Miten sääntöpohjainen eroaa passiivisesta ja harkinnanvaraisesta?

• Passiivinen sijoittaminen seuraa vertailuindeksiä mekaanisesti. Se on sääntöpohjaista, mutta vain yhdellä tavalla: seuraamalla markkinoiden keskiarvoa.
• Harkinnanvarainen sijoittaminen perustuu sijoittajan tai salkunhoitajan näkemykseen ja intuitioon. Päätökset vaihtelevat tilanteen ja tunteiden mukaan, jolloin riski virheisiin ja ajoitusongelmiin kasvaa. Lisäksi harkinnanvaraisessa sijoittamisessa piilee ns. styledriftin riski: luulit ostaneesi “arvo-osakerahaston”, mutta kun salkunhoitaja vaihtuu tai markkinanäkemykset muuttuvat, rahaston tyyli muuttuukin kasvupainotteiseksi. Lopputulos ei enää vastaa alkuperäistä sijoituspäätöstäsi.
• Sääntöpohjainen sijoittaminen kattaa laajemman kirjon: strategiat voivat ylittää, alittaa tai muokata indeksiä, mutta aina selkeiden sääntöjen mukaan. Tyylimuutokset tehdään vain harkiten, dokumentoiden ja perustellen. Kaikesta jää läpinäkyvä historia, mikä suojaa sijoittajaa yllätyksiltä.

ETF:t ovat hyvä esimerkki. Ne itsessään ovat sääntöpohjaisia, sillä jokainen ETF seuraa tiettyä indeksiä tai strategiaa. Mutta jos sijoittaja ostaa ja myy ETF:iä satunnaisesti “fiilispohjalta”, sijoitusprosessi ei ole systemaattinen. Tällöin lopputulos muistuttaa harkinnanvaraista sijoittamista.

Prosessin merkitys: miten systemaattinen strategia toimii käytännössä?

Instituutiot eivät katso yksittäisiä sijoituskohteita, vaan koko portfoliota ja miten sitä hoidetaan. Tämä tarkoittaa:

1. Selkeää mallia sijoitusten painojen laskemiseksi – esimerkiksi: 60 % globaali osakeindeksi, 20 % value-faktori, 10 % momentum-faktori, 10 % small cap. Jokaiselle painolle pitää olla peruste, joka liittyy salkun riskitasoon tai pitkän aikavälin riskipreemioihin.
2. Vertailuindeksin seuraamista ja hallittua poikkeamaa – esimerkiksi salkku voi seurata MSCI World -indeksiä, mutta säännöt sallivat 1–2 % tracking errorin (poikkeaman) suhteessa vertailuindeksiin. Näin haetaan lisätuottoa hallitussa riskiraamissa.
3. Rebalansointisääntöjä – esimerkiksi puolivuosittain tasapainotus takaisin alkuperäisiin tai uudelleen tarkistettuihin painoihin. Näin vältetään, ettei yksittäinen osa-alue kasva hallitsemattomaksi.
4. Kiertonopeuden hallintaa – jos strategia kiertää liian usein, kaupankäyntikulut ja verot syövät tuottoa. Tyypillinen instituutiotaso on 10–30 % kierto vuodessa.
5. Riskienhallintaa – salkun volatiliteettia, maksimilaskua ja sektoripainotuksia seurataan systemaattisesti. Yksittäinen riski ei saa vaarantaa kokonaisuutta.

Esimerkkinä tällainen prosessi luo rakenteen, joka ei riipu markkinamelusta tai uutisvirrasta. Päätökset tehdään sääntöjen mukaan, ei sen perusteella mitä joku asiantuntija sattuu aamukahvilla ajattelemaan.

Miksi yksityissijoittajan pitäisi olla kiinnostunut?

Yksityissijoittajalla on usein houkutus etsiä seuraavaa voittajaosaketta tai vaihtaa rahastoa, kun joku muu näyttää tuottaneen paremmin. Tämä johtaa usein ostamaan kalliilla ja myymään halvalla eli juuri päinvastoin kuin pitäisi. Lisäksi ilman selkeitä sääntöjä sijoittaja altistuu jatkuvalle tyylimuutokselle: salkku ei ehkä enää vastaa sitä, mitä alun perin tavoittelit.

Kun prosessi on sääntöpohjainen, sijoittaja voi keskittyä siihen, toimiiko strategia suunnitelman mukaan, ei siihen, mikä rahasto tai osake on viime aikoina noussut. Se tuo sijoittamiseen kurinalaisuutta, vähentää tunneperäisiä virheitä ja suojaa tyylivirheiltä.

Sääntöpohjaiset strategiat ovat ammattisijoittajien salainen ase, koska ne:

• poistavat tunnepohjaiset virheet
• tekevät päätöksenteosta toistettavaa ja läpinäkyvää
• auttavat hallitsemaan riskejä pitkässä juoksussa
• suojaavat sijoittajaa yllätyksellisiltä tyylimuutoksilta

ETF-markkina tarjoaa niin varainhoitajille kuin yksityissijoittajillekin samat työkalut, mutta ratkaisevaa on prosessi: miten ETF:iä yhdistetään, miten salkku tasapainotetaan ja miten riskejä hallitaan.

Historiallinen menestys ei takaa tulevaa. Mutta hyvin määritelty ja kurinalaisesti toteutettu prosessi antaa parhaat mahdollisuudet pitkäjänteiseen vaurastumiseen.

Kysymys kuuluu: rakennatko sinä sijoituspäätöksesi prosessin vai tunteiden varaan?

*****

Lähteitä ja lisäluettavaa:

HedgeNordic (2025): “From Core to Alternatives: The ETF-driven Approach of a Finnish Wealth Manager” – kirjoittajan haastattelu.

AQR Capital Management (2017): Systematic versusDiscretionary. (PDF)

CAIA Association (2020): The Rise of Systematic Investing in Hedge Funds.

Morgan Stanley (2019): An Introduction to Alternative Risk Premia.

Norges Bank Investment Management (NBIM): Government Pension Fund Global – Annual Report. https://www.nbim.no

Ilmarinen (2023): Ilmarinen invests in largest ever ETF launch in the United States.

Varma (2024): Varma trumpets biggest investment yet with €2.3bn in US climate ETF. (IPE.com)