Markkinakatsaus tammikuu 2026
MILTÄ VUOSI 2026 NÄYTTÄÄ SIJOITUSAMMATTILAISTEN MIELESTÄ?
- Vuosi 2026 näyttää edelleen talouskasvun vuodelta, mutta kasvun pohja on aiempaa kapeampi ja haavoittuvaisempi
- Yhdysvaltojen talous nähdään yhä kestävänä, Euroopassa näkymät ovat varovaisesti paranemassa ja Japanissa pitkään jatkunut poikkeustila näyttää väistyvän.
- Ohjauskorkojen odotetaan laskevan edelleen, erityisesti Yhdysvalloissa, mutta vain maltillisesti.
- Inflaatio on hidastunut selvästi, mutta ei kadonnut, mikä rajoittaa keskuspankkien liikkumavaraa.
- Tekoäly on kasvun moottori ja samalla markkinoiden suurin jännit
Vuoden 2026 sijoitusympäristöä ei leimaa yksi hallitseva skenaario, vaan useiden samanaikaisten voimien yhteisvaikutus. Rahapolitiikka tukee, muttei ratkaise ongelmia. Tekoäly on keskeinen kasvun lähde, mutta myös suurin epävarmuustekijä. Tässä ympäristössä tuotto ei synny yksittäisestä markkinanäkemyksestä, vaan salkun rakenteellisesta kestävyydestä.
Katse eteenpäin: mistä markkinastrategit ovat yhtä mieltä – ja mistä eivät?
Markkinanäkemyksiä ja ennusteita on tarjolla runsaasti, mutta yksittäinen näkemys kertoo aina vain osan kokonaisuudesta. Tutkimme maailman johtavien varainhoitajien näkemyksiä. Valitsimme tarkasteluun seitsemän suurta kansainvälistä sijoitustaloa: Mercerin, State Streetin, Invescon, J.P. Morgan Asset Managementin, Amundin, BlackRockin ja UBS:n
Näitä toimijoita yhdistää globaali liiketoiminta ja se, että niiden arviot ohjaavat käytännössä miljardien eurojen sijoituspäätöksiä. Yhtiöt tarkastelevat samoja taloudellisia realiteetteja, mutta lähestyvät markkinoita osin eri näkökulmista.
Halusimme “oikean ennusteen” sijaan tunnistaa seuraavaa:
- missä vallitsee laaja konsensus
- missä näkemykset alkavat erota
- mitkä riskit nousevat esiin näkökulmasta riippumatta
Usein juuri tämä yhteinen nimittäjä kertoo markkinoiden todellisesta tilasta enemmän kuin yksittäinen ennuste.
Talouskasvu jatkuu – mutta aiempaa kapeammalla pohjalla
Vuoden 2026 talousnäkymissä on yksi selvä yhteinen nimittäjä: laajaa taantumaa ei pidetä todennäköisenä. Talouden odotetaan kasvavan edelleen, vaikkakin hitaammin kuin vahvimpien nousuvuosien aikana.
Yhdysvaltojen talous nähdään yhä kestävänä, Euroopassa näkymät ovat varovaisesti paranemassa ja Japanissa pitkään jatkunut poikkeustila näyttää väistyvän. Tämä peruskuva nauttii harvinaisen laajaa yksimielisyyttä.
Yhteinen näkemys alkaa kuitenkin rakoilla, kun tarkastelu siirtyy kasvun rakenteeseen. Kasvu nojaa aiempaa kapeammalle perustalle. Keskeisiä tukipilareita ovat:
- teknologiset investoinnit, erityisesti tekoäly
- julkisen sektorin elvyttävä rooli
- oletus siitä, että rahoitus pysyy suhteellisen edullisena
Tämä tekee kasvusta aiempaa haavoittuvampaa. Jos jokin näistä tukipilareista horjuu, vaikutus voi olla nopea. Siksi keskeinen kysymys ei ole, kasvaako talous vai ei, vaan kuinka leveä ja joustava kasvun pohja on, jos olosuhteet muuttuvat.
Rahapolitiikka tukee – mutta ei kanna taloutta yksin
Rahapolitiikan suhteen näkemykset ovat varsin yhtenäiset. Ohjauskorkojen odotetaan laskevan edelleen, erityisesti Yhdysvalloissa, mutta vain maltillisesti. Inflaatio on hidastunut selvästi, mutta ei kadonnut, mikä rajoittaa keskuspankkien liikkumavaraa. Paluuta nollakorkojen maailmaan ei pidetä realistisena.
Yhteinen ymmärrys on, että rahapolitiikka tukee taloutta, mutta ei ratkaise sen rakenteellisia ongelmia. Keskuspankit voivat tasoittaa suhdannevaihteluita, mutta ne eivät pysty korjaamaan velkaantumista, heikkoa tuottavuuskasvua tai demografisia haasteita.
Näkemykset eroavat siinä, miten korkojen laskun vaikutuksia tulkitaan. Toisten mukaan kevenevä rahapolitiikka rohkaisee riskinottoa ja tukee reaalisia omaisuuseriä. Toisten tulkinnan mukaan kyse on enemmän välttämättömästä sopeutuksesta kuin aidosta elvytyksestä. Yhteinen huoli on, että rahapolitiikka ostaa aikaa, mutta ei poista perusongelmia.
Tekoäly: kasvun moottori ja markkinoiden suurin jännite
Tekoäly on vuoden 2026 keskeisin taloutta ja markkinoita ohjaava teema. Tästä vallitsee laaja yksimielisyys. Investoinnit datakeskuksiin, laskentatehoon, energiaan ja infrastruktuuriin ovat jo nyt niin mittavia, että niillä on suora vaikutus kokomaailman talouteen.
Yksimielisyys päättyy kuitenkin siihen, miten tämä kehitys tulisi hinnoitella markkinoilla. Optimistisessa tulkinnassa tekoäly nähdään mahdollisuutena merkittävään tuottavuusloikkaan, joka voi pitkällä aikavälillä perustella korkeat arvostukset. Varovaisemmassa näkemyksessä muistutetaan, että investoinnit edeltävät tuottoja – ja tuotot eivät välttämättä kerry niille, jotka investoivat eniten.
Tekoäly on näin ollen samaan aikaan kasvun moottori ja suurin yksittäinen epävarmuustekijä. Markkinoiden nykyinen optimismi nojaa siihen, että lupaukset lunastetaan.
Geopolitiikka muokkaa talouden kehitystä
Monissa markkina-analyyseissä geopoliittista tilannetta on arvioitu yllättävän maltillisesti. Perusskenaario ei lähde äkillisistä kriiseistä, vaan jatkuvasta epävarmuudesta ja asteittaisesta uudelleenjärjestäytymisestä. Samalla kuluvan vuoden ensimmäiset viikot ovat kuitenkin osoittaneet, että geopoliittinen tilanne voi eskaloitua nopeasti ja osin yllättävälläkin tavalla. Tämä ristiriita maltillisten perusennusteiden ja todellisten tapahtumien välillä on olennainen osa nykyistä toimintaympäristöä.
Kirjoitushetkellä maailma näyttäytyy aiempaa epävarmempana, mutta ei kaoottisena. Kauppa ja investoinnit jatkuvat, mutta ne ohjautuvat yhä selvemmin uusiin uomiin. Tämä näkyy puolustus-, energia- ja infrastruktuurihankkeiden kasvussa sekä toimitusketjujen tietoisessa hajauttamisessa. Samalla kauppapolitiikka on noussut keskeiseksi geopoliittiseksi työkaluksi. Tullit, teollisuustuet ja strategiset rajoitteet eivät ole enää poikkeuksia, vaan osa valtioiden normaalia keinovalikoimaa.
Tätä kehitystä konkretisoivat myös yksittäiset geopoliittiset signaalit, kuten Yhdysvaltojen kiristyvä tariffipolitiikka ja vaatimukset strategisesti merkittävistä alueista, kuten Grönlannista. Nämä eivät yksin muuta globaalia järjestystä, mutta ne heijastavat mahdollista siirtymää kohti politiikkaa, jossa kansallinen etu asetetaan aiempaa selvemmin kansainvälisen yhteistyön edelle. Mahdollinen ”America First” -linjan vahvistuminen voisi tarkoittaa kovempaa kauppapolitiikkaa, lisää painetta liittolaisille ja kasvavaa epävarmuutta globaalien pelisääntöjen ympärillä.
Tässä ympäristössä geopolitiikka ei pysäytä taloudellista toimintaa, mutta se muokkaa sitä rakenteellisesti. Investoinnit suuntautuvat yhä enemmän huoltovarmuuden, energiaomavaraisuuden ja strategisen kontrollin ehdoilla.
Sijoittajan kannalta keskeistä ei ole yksittäisten kriisien ennustaminen, vaan ymmärrys siitä, että geopoliittinen epävarmuus on pysyvä osa toimintaympäristöä, ja että taloudellinen toimeliaisuus jatkuu, mutta eri säännöillä kuin aiemmin. Geopolitiikka ei ole siten yksittäinen shokki, vaan pysyvä epävarmuustekijä, joka korostaa sijoitussalkunhajautuksen merkitystä.
Korkomarkkinoilla varovaisuutta
Korkomarkkinoihin suhtaudutaan tällä hetkellä selvästi varovaisemmin kuin osakemarkkinoihin. Korkosijoitukset tarjoavat jälleen kohtuullista juoksevaa tuottoa, mikä vielä muutama vuosi sitten puuttui kokonaan sijoitusympäristöstä. Samalla korkomarkkinoiden riskiprofiili on kuitenkin muuttunut. Pitkien korkojen herkkyys julkisen velkaantumisen kehitykselle, inflaatio-odotuksille ja rahoitusehtojen kiristymiselle on kasvanut. Kun valtionlainojen liikkeeseenlasku on lisääntynyt ja keskuspankkien taseet eivät enää kasva entiseen tapaan, pitkien korkojen hintamuodostus on aiempaa markkinalähtöisempää ja siten alttiimpaa äkillisille liikkeille.
Luottomarkkinoilla lähtökohdat ovat ristiriitaiset. Yritysten taseet ovat monin paikoin edelleen kohtuullisessa kunnossa, mutta riskilisät ovat painuneet historiallisesti matalille tasoille erityisesti paremmissa luottoluokissa. Tämä rajoittaa tuotto-odotuksia ja heikentää suojaa tilanteessa, jossa talouskasvu hidastuu odotettua enemmän tai rahoitusolosuhteet kiristyvät. Kokonaiskuva on epäsymmetrinen: ylöspäin suuntautuva tuottopotentiaali on rajallinen, kun taas alaspäin suuntautuvat riskit ovat kasvaneet.
Osakemarkkinoilla odotukset myönteiset, riskeistä huolimatta
Osakemarkkinoiden perusnäkymä on laajasti myönteinen. Markkina-analyysien mukaan osakemarkkinoiden tuotto-odotus vuodelle 2026 nojaa kuitenkin aiempaa selvemmin yritysten tuloskasvuun eikä arvostuskertoimien nousuun. Yritysten tuloskehityksen ja teknologisen murroksen, erityisesti tekoälyn, odotetaan tukevan markkinoita myös tilanteessa, jossa yleinen talouskasvu jää vaimeaksi.
Tuloskasvun lähteet nähdään kuitenkin kapeina ja epätasaisesti jakautuneina. Odotukset kohdistuvat ennen kaikkea suuriin, markkinoiden kärjessä oleviin yhtiöihin sekä tekoälyn, infrastruktuurin ja automaation ympärille rakentuvaan arvoketjuun. Monilla muilla sektoreilla tuloskasvuodotukset ovat selvästi maltillisempia. Useissa analyyseissä korostuu myös se, että tulosparannusten ei odoteta syntyvän niinkään kysynnän voimakkaasta kasvusta, vaan kustannusrakenteen hallinnasta, tuottavuuden parantamisesta ja pääomaintensiivisistä investoinneista.
Tämä kehitys on johtanut markkinoiden voimakkaaseen keskittymiseen. Yhä suurempi osa markkina-arvosta, tuloskasvusta ja indeksituotoista on harvojen yhtiöiden varassa. Näkemykset jakautuvat sen suhteen, onko tämä asetelma kestävä. Toisten mukaan kyse on luonnollisesta seurauksesta teknologisesta murroksesta, jossa aidot voittajat keräävät valtaosan arvonluonnista. Toisten tulkinnan mukaan tilanne on hauras: korkeat arvostukset nojaavat vaativiin tulosodotuksiin, ja pienikin pettymys tuloskehityksessä voi heijastua laajasti markkinoille.
Ilmiötä taustoittaa tutkimushavainto. Taloustieteilijä Hendrik Bessembinderin analyysin mukaan lähes koko Yhdysvaltain osakemarkkinoiden nettokokonaistuotto viimeisen lähes sadan vuoden ajalta voidaan selittää vain noin neljän prosentin osuudella pörssiyhtiöistä. Suurin osa yksittäisistä osakkeista on tuottanut vaatimattomasti tai jäänyt jälkeen riskittömistä valtionvelkakirjoista.
(Lähde: Bessembinder, Do Stocks Outperform Treasury Bills?, Journal of Financial Economics)
Tämä havainto asettaa nykyisen markkinakeskittymisen laajempaan historialliseen kontekstiin. Se muistuttaa, että markkinatuotto ei synny keskimääräisestä yhtiöstä, vaan harvoista poikkeuksellisista menestyjistä, joita on etukäteen äärimmäisen vaikea tunnistaa. Juuri tästä syystä hajautus säilyy keskeisenä sijoitusperiaatteena myös ympäristössä, jossa markkinoiden kärki näyttää kapealta ja tuottojen lähteet keskittyneiltä.
Tässä ympäristössä indeksisijoittaminen nousee esiin ennen kaikkea rakenteellisena ratkaisuna. Kun osakemarkkinoiden pitkän aikavälin tuotot syntyvät harvojen yhtiöiden ansiosta ja näiden tunnistaminen etukäteen on tilastollisesti äärimmäisen vaikeaa, indeksisijoittaminen tarjoaa keinon varmistaa altistuksen juuri näihin voittajiin ilman ennustamista. Se siirtää huomion yksittäisten osakevalintojen onnistumisesta niihin tekijöihin, joihin sijoittaja voi aidosti vaikuttaa – salkun hajautukseen, riskitasoon ja kustannuksiin – ja tarjoaa näin kestävän tavan osallistua markkinoiden pitkän aikavälin tuottoihin maailmassa, jossa epävarmuus on pysyvä lähtökohta.
Vaihtoehtoiset sijoitukset ja epävarmuuden hallinta
Vaihtoehtoiset sijoitukset ja reaaliset omaisuuserät nousevat esiin kahdesta toisiaan täydentävästä syystä. Yhtäältä niitä tarkastellaan vakuutuksina geopoliittisesti ja taloudellisesti epävarmassa maailmassa. Toisaalta ne nähdään vastauksena julkisten markkinoiden muuttuneeseen dynamiikkaan, jossa perinteisten omaisuusluokkien hajautushyödyt heikkenevät juuri silloin, kun niitä eniten tarvittaisiin.
Yhteinen näkemys on, etteivät vaihtoehtoiset sijoitukset ole ongelmattomia. Likviditeetin rajallisuus, rakenteellinen monimutkaisuus ja kohdekohtaiset riskit korostuvat erityisesti kiristyvässä markkinaympäristössä. Tästä huolimatta niiden roolia ei pidetä enää vain suhdannelisänä, vaan pysyvänä osana salkun rakennetta.
Oikein valittuina ja toteutettuina vaihtoehtoiset sijoitukset voivat tuoda salkkuun ominaisuuksia, joita perinteisiltä markkinoilta on yhä vaikeampi saada. Ne perustuvat usein pidempiin sopimusrakenteisiin, ennustettavampiin kassavirtoihin ja suoraan reaalitalouden investointeihin, kuten infrastruktuuriin, energiaan ja yritysrahoitukseen. Tämä tekee niistä luontevan vastapainon markkinoille, joita ohjaavat yhä enemmän lyhyen aikavälin uutiset ja sentimentti.
Samalla ne tarjoavat konkreettisen tavan hajauttaa riskiä tavalla, johon pelkät pörssimarkkinat eivät kykene. Osakesijoituksissa vaihtoehtoiset ratkaisut vähentävät riippuvuutta pörssin suurista yhtiöistä ja niihin sisältyvistä vaativista tulosodotuksista. Korkosijoituksissa erityisesti yksityinen velka voi laajentaa tuoton lähdettä tilanteessa, jossa perinteisten korkosijoitusten tuotot ovat rajallisia ja korkoriski helposti kasvaa. Kustannustietoisesti ja yksinkertaisilla rakenteilla toteutettuina vaihtoehtoiset sijoitukset voivat tasapainottaa salkkua ja tukea sekä osake- että korkotuottoja ilman, että kokonaisriskitasoa tarvitsee nostaa merkittävästi.
Yhteenveto: epävarmuus on lähtökohta
Useiden markkinanäkemysten pohjalta hahmottuu selkeä johtopäätös: sijoittaja ei toimi ympäristössä, jossa yksi skenaario, yksi ennuste tai yksi omaisuusluokka ratkaisee lopputuloksen. Talouteen vaikuttaa samanaikaisesti useita toisiinsa kietoutuvia voimia, mikä tekee yksinkertaisista tarinoista aiempaa riskialttiimpia.
Sijoittajan tärkeimmät päätökset liittyvät niihin tekijöihin, joihin hän voi aidosti vaikuttaa: salkun rakenteeseen, hajautukseen, riskitasoon ja sijoitushorisonttiin. Reaalisten ja vaihtoehtoisten omaisuuserien vahvistunut rooli heijastaa tätä ajattelutavan muutosta. Epävarmuus ei ole poikkeus, vaan lähtökohta.
