Yllätyksiä sijoitusmarkkinoilla
Tänä kesänä on uutisoitu äärimmäisistä sääilmiöistä Suomen kesässä. Aluksi kesäkuu oli tilastoidun historian kylmin ja sen jälkeen taas heinäkuun hellejakso lienee tilastoidun historian kuumin. Keskiarvo kesälle muodostunee siis näillä ennätyksillä keskimääräiseksi. En itse muista keväältä juurikaan ennusteita sen enempää ennätyskylmyydestä kuin ennätyskuumudesta. Sen sijaan sijoitusmarkkinoiden tulevien säiden ennusteita on jäänyt mieleeni paljonkin. Näin kesäkuumalla on viihdyttävää tarkastella sitä, kummat ennustajat osuvat paremmin oikeaan.
Aluksi tarkkailin eri omaisuusluokkien tuottoja sijoitusmarkkinoilla. Alkuvuosi on ollut sijoittajille kaiken kaikkiaan mukavaa aikaa ja tuottoa on tullut kaikista merkittävimmistä omaisuusluokista. Osakkeet ovat Euroopassa tähän mennessä vuotta nousseet noin 15 %. Nousu on ollut ennusteita voimakkaampaa, mutta ennusteiden suunta oli markkinoilla keskimäärin oikein. Sen sijaan korkomarkkinoilla ennusteet ovat osuneet huonommin. Alkuvuoden parhaat tuotot korkosijoituksissa ovat nimittäin tulleet pitkistä valtionlainoista, missä eurooppalaiset tuottoprosentit yltävät osakkeiden tavoin noin 15 %:iin. Yrityslainojen tuotot ovat olleet hädin tuskin kolmannes tästä ja eurooppalaisten riskilainojen (high yield) tuotot ovat jääneet yrityslainojakin heikommiksi. Markkinoilla ennustettiin aivan toisenlaista järjestystä ja niinpä valtionlainojen korkeat tuotot ovat päässeet livahtamaan useimpien ”aktiivisten” varainhoitajien käsistä.
Entäpä sitten eri osakemarkkinoiden keskinäinen poiminta? Tarkistin eri osakemarkkinoiden tuotot tähän päivään tultaessa kuluneelta 12 kuukaudelta. Käytin vertailussa MSCI:n mittaamia indeksejä ja markkinoille toden totta mahtuu monta yllätystä. Kehittyneiden maiden osalta nimittäin parhaat osaketuotot kirjattiin Suomen markkinoilla. Nousua kertyi liki 38 %. Ja vaikka vertailtaisiin myös kehittyvien markkinoiden tuottoja, olisivat Suomen osakemarkkinoiden tuottoluvut maailman kolmanneksi parhaat edellään vain Arabiemiraattien ja Egyptin tuottoluvut. Tässä kohtaa täytyy todeta, että Suomen markkinoita en muista oikeastaan kenenkään ennustaneen tulevaksi pörssitähdeksi viime kesänä.
Jos taas osakemarkkinoiden tuottoa vertaillaan maittain pelkästään kuluneen vuoden osalta, ovat markkinoiden yllätykset ehkäpä vieläkin yllättävämpiä. Nimittäin yksittäisistä markkinoista kovimmat tuottoluvut tänä vuonna on kirjattu Ukrainassa, liki 50 %. Kyseessä on siis se sama Ukraina, joka parhaillaan sotii oman maansa sisällä. Tulevaisuutta en tohdi lähteä veikkaamaan, mutta se on varmaa, ettei julkisuudessa juuri ollut ennusteita kyseisen maan pörssin vahvalle nousulle ilman kriisin laantumista. Kehittyneistä markkinoista parhaat kurssinousut tänä vuonna on kirjattu puolestaan Israelissa, +26 %, ja Tanskassa, +21 %. Huonoimmin on mennyt Itävallassa, Hollannissa ja Saksassa, missä indeksit ovat tältä vuodelta pakkasen puolella. Eipä tainnut vuoden vaihteessa olla montaakaan markkinatietäjää, joka olisi osannut edes suurin piirtein valita oikeita markkinoita.
Mitä hyötyä tästä menneiden tuottojen tarkastelusta sitten on? Me emme voi muuttaa sijoituksiamme jälkikäteen ja tiedämme myös, etteivät historialliset tuotot ole myöskään tae tulevista tuotoista. Hyöty löytyy siitä, mitä opimme hyvästä sijoitusten hajautuksesta tulevaisuutta silmällä pitäen. Ensinnäkin sijoitusten hajautus eri omaisuusluokkiin eli allokaatio tulee tehdä vain oman tuottotavoitteen ja riskinsietokyvyn pohjalta eikä yrittää ennustaa omaisuusluokkien lyhyen aikavälin kehitystä. Toiseksi omaisuusluokkien, kuten osakkeet ja korot, sisällä tehtäviä poimintoja ja painotuksia kannattaa aktiivisesti välttää. Varainhoitomarkkinoilla sijoittajille tyrkytetty ajatus ”aktiivisen allokaation” tärkeydestä on yksinkertaisesti väärä. Sijoitusmarkkinoilla ei ole olemassa mitään systemaattista menetelmää tai ylivertaista tietoa siitä, mitkä sijoituskohteet tarjoavat tulevaisuudessa ylivertaista tuottoa. On vain arvailua ja tätä sitten nimitetään ”taktiseksi” tai ”aktiiviseksi” allokoinniksi. Sijoittajan kannalta huonoin puoli tässä markkinoilla tarjotussa aktiivisuudessa on se, että tuotot tuppaavat jäämään huonoiksi. Tänäkin vuonna aktiiviset sijoitussalkut ja –rahastot ovat hävinneet indeksisijoituksille reippaimman jälkeen. Lähemmin tarkasteltuna on havaittavissa, että mitä ”aktiivisempi” salkku, sitä suurempi tappio suhteessa indeksiin.
Tärkein oppi menneiden sijoitustuottojen osalta on vanha totuus hyvän hajautuksen merkityksestä. Oman sijoitussalkun allokaatio riippuu vain tuottotavoitteesta ja riskinsietokyvystä. Jälkimmäisen muuttujan osalta asia voidaan useimmiten yhdistää vielä sijoitusaikaan. Tältä pohjalta suunniteltu sijoitussalkku tulee sitten toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti niin kustannusten kuin hajautuksenkin osalta. Indeksisijoittaminen on ylivertainen tapa tehokkaan salkunhoidon toteuttamiseksi ja markkinoiden parhaana työvälineenä käytettäviä pörssinoteerattuja indeksirahastoja löytyy kaikkien mahdollisten sijoitussalkkujen toteuttamiseen.
Aurinkoista loppukesää toivottaen!
Esko Immonen
toimitusjohtaja
IndexHelsinki
