Sijoittamisessa jakolinjat syntyvät helposti
Aktiivinen vai passiivinen? Evergreen vai closed end? Välillä keskustelu kuulostaa siltä, kuin oltaisiin valitsemassa urheilujoukkuetta tai uskontokuntaa, ei arvioimassa työkaluja sijoittajan tavoitteiden mukaan.
Usein sijoituskeskustelu muistuttaa enemmän uskontunnustusta kuin harkittua analyysiä. Se, mitä rahastoa suositellaan, riippuu usein enemmän suosittelevan tahon ansaintalogiikasta kuin asiakkaan tavoitteista. Niin kuin sanonta kuuluu: kenen leipää syöt, sen tarinoita kerrot.
Otetaan esimerkki.
Indeksisijoittamista kehutaan matalista kustannuksista, ennustettavuudesta ja siitä, ettei tarvitse voittaa markkinaa. Riittää, että pysyy mukana.
Aktiivista salkunhoitoa puolustetaan sillä, että tietyillä markkinoilla (esimerkiksi kehittyvissä talouksissa tai kapeilla erikoisalueilla) informaatio ei hinnoittele kaikkea tehokkaasti, jolloin osaava salkunhoitaja voi löytää arvoa.
Molemmat väitteet pitävät paikkansa – kunhan ne asetetaan oikeaan kontekstiin.
Evergreen vai Closed End?
Sama pätee vaihtoehtoisiin sijoituksiin, joissa viime vuosina on noussut keskustelu niin sanottujen evergreen-rakenteiden ja suljettujen closed end -rahastojen välillä.
Evergreen-mallit eivät ole määräaikaisia kuten perinteiset vaihtoehtorahastot, vaan niihin voi sijoittaa ja niistä voi lunastaa varoja ennalta määriteltyjen ehtojen mukaan. Tämä jatkuvuus ja rajattu lunastusmahdollisuus tekevät niistä yksityissijoittajille helpommin lähestyttävän tavan sijoittaa vaihtoehtoisiin omaisuusluokkiin.
Closed end -rahastot puolestaan mahdollistavat pääoman pitkäaikaisen sitouttamisen ilman lunastuspaineita, mikä antaa sijoitustiimille vapaammat kädet toteuttaa strategiaa pitkällä aikavälillä.
Faktat ovat selkeitä: evergreen-mallien kasvu on ollut Euroopassa nopeaa, ja esimerkiksi ELTIF 2.0 -uudistus mahdollistaa näiden kaltaiset vaihtoehtoiset ratkaisut nyt myös laajemmin yksityissijoittajille aiempaa matalammilla pääsykriteereillä, rajatulla likviditeetillä ja selkeämmin säädeltynä. Samalla pyritään ratkaisemaan aiempien vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen kipupisteitä: hitaasti sijoittuvia varoja, korkeita kuluja ja raskasta hallinnointia.
Mutta mikä usein unohtuu näissä väittelyissä on tärkein kysymys: mitä asiakas oikeasti tarvitsee?
Sijoitusstrategiat ja rahastorakenteet ovat vain työkaluja. Ne eivät ole hyviä tai huonoja itsessään. Ne voivat olla tarkoituksenmukaisia tai täysin väärin valittuja, riippuen siitä, mitä ongelmaa niillä yritetään ratkaista.
Jos sijoittajan tavoitteena on likviditeetti ja tasainen kassavirta, hänelle sopii aivan erilainen vaihtoehtoinen ratkaisu kuin henkilölle, joka haluaa maksimoida pitkän aikavälin tuottopotentiaalin ja kestää epälikvidejä sijoituksia yli 10 vuotta.
Ongelma syntyy, kun tuotelähtöisyys ohittaa asiakaslähtöisyyden
Kun sijoitusneuvoja istuu saman organisaation sisällä, joka myös hallinnoi tuotteet ja kerää jakelupalkkiot, on vaikea kuulla rehellistä neuvoa siitä, että parempi ratkaisu saattaisi löytyä toisaalta. Jos asiakas menee Skoda-liikkeeseen, tuskin hänelle kerrotaan, että itse asiassa Subaru voisi sopia käyttötarkoitukseen paremmin.
Siksi riippumattomuus on tässäkin asiassa ratkaisevaa. Kun varainhoitaja ei ole sidottu yksittäisiin tuotteisiin tai palkkiorakenteisiin, voidaan vaihtoehtoiset sijoituksetkin, oli kyse sitten ELTIF-muotoisista rahastoista, evergreen-rakenteista tai perinteisistä private equity -rahastoista. sovittaa aidosti asiakkaan kokonaistilanteeseen.
Sijoittaminen ei ole valinta kahden koulukunnan välillä. Se on valinta siitä, ymmärretäänkö kokonaisuus vai ei. Metsä on helppo unohtaa, jos tuijottaa yhtä puuta. Mutta juuri se metsä on se, mitä sijoittajan kannalta pitäisi hoitaa.
Lue lisää tarjomastamme riippumattomasta ja läpinäkyvästä sijoitusneuvonnasta täältä.
Riippumattomiin vaihtoehtoisiin sijoituksiin voit tutustua täällä.
