Elämme arvaamattoman inflaation aikaa, johon keskuspankeilla ei ole lääkkeitä
Sijoittajat ovat tottuneet viime vuosikymmenillä maailmaan, jossa inflaatio oli vakaa, energia halpaa ja keskuspankit hallitsivat sykliä korkopolitiikalla. Nyt markkinat joutuvat sopeutumaan ympäristöön, jossa geopoliittiset riskit, toimitusketjut ja energia tekevät inflaatiosta aiempaa epävakaampaa ja siitä voi tulla seuraavan vuosikymmenen tärkein sijoitusriski. Arvaamaton inflaatio aiheuttaa monia laaja-alaisia ongelmia. Keskeisin sijoittajia koskettavista haasteista on mekanismi, jossa perinteinen osake- ja korkomarkkinoiden välinen hajautus ei enää toimi. Juuri silloin, kun sijoittajat sitä eniten tarvitsisivat.
Vielä muutama vuosi sitten inflaatiota pidettiin ongelmana, jonka keskuspankit olivat pitkälti ratkaisseet. Globalisaatio, halpa energia, tehokkaat toimitusketjut ja teknologinen kehitys pitivät hinnat kurissa vuosikymmenten ajan. Tuotanto siirtyi matalamman kustannustason maihin, varastot minimoitiin ja pääomaa optimoitiin tehokkuuden ehdoilla. Markkinat oppivat ajattelemaan, että inflaatio on ennen kaikkea rahapolitiikan hallittavissa oleva muuttuja.
Se oli poikkeuksellinen aikakausi. Maailma sai samaan aikaan halvan energian, halvan työvoiman ja halvan pääoman.
Samalla markkinoille syntyi ympäristö, jossa sijoittajat saattoivat luottaa mataliin korkoihin ja vakaaseen inflaatioon. Se nosti erityisesti sellaisten sijoitusten arvoa, joiden tuotot syntyvät vasta pitkällä tulevaisuudessa. Kun korot pysyivät matalina, tulevaisuuden tuotot näyttivät sijoittajien silmissä arvokkaammilta.
Nyt tuo järjestelmä näyttää murtuvan.
Sijoitusympäristö muuttunut olennaisesti 2010-lukuun verrattuna
Kyse ei välttämättä ole paluusta 1970-luvun kaltaiseen pysyvästi korkeaan inflaatioon. Vielä tärkeämpää voi olla siirtymä maailmaan, jossa inflaatio muuttuu aiempaa epävakaammaksi ja jossa geopoliittiset tapahtumat, energia ja toimitusketjut vaikuttavat suoraan koko talousjärjestelmän hinnoitteluun.
Kuluttajahintaindeksi näyttää yksinkertaiselta luvulta, mutta inflaatio itsessään on huomattavasti monimutkaisempi ilmiö. Sama hintojen nousu voi syntyä täysin erilaisista lähteistä. Joskus kyse on liian voimakkaasta kysynnästä, joskus energian hinnasta, joskus työmarkkinoiden kiristymisestä tai geopoliittisista häiriöistä. Perinteisesti inflaatio on jaettu kysyntä ja tarjontavetoiseen inflaatioon, mutta nykyinen ympäristö muistuttaa yhä enemmän kolmatta muotoa: geopoliittista inflaatiota.
Ero on sijoittajien kannalta ratkaiseva.
Keskuspankit eivät pysty vaikuttamaan geopoliittiseen inflaatioon
Keskuspankit kykenevät hillitsemään kulutuskysynnästä johtuvaa hintojen nousua korkopolitiikalla, mutta ne eivät kykene avaamaan merireittejä, lisäämään energiantuotantoa tai korjaamaan toimitusketjuja. Korkopolitiikka voi hidastaa taloutta, mutta se ei avaa Hormuzin salmea, lisää LNG tuotantoa tai laske lannoitteiden hintaa.
Siksi nykyinen inflaatioympäristö on markkinoille vaikeampi kuin viime vuosikymmenten aikana totuttiin näkemään.
Hormuzin salmen kautta kulkee merkittävä osa maailman öljy ja LNG kuljetuksista. Sen vuoksi vallitseva tilanne ei ole vain energiakysymys, vaan koko tuotantoketjun kysymys. Kriisin ensimmäinen vaikutus näkyy energiassa ja logistiikassa: öljyn hinnassa, merirahdissa, vakuutuskustannuksissa ja energiavarastojen purkamisessa.
Toinen aalto osuu tuotantoon. Maakaasu on keskeinen raaka aine ammoniakin ja typpilannoitteiden valmistuksessa, joten energian hinnan nousu näkyy nopeasti myös maatalouden kustannuksissa. Öljy puolestaan on tärkeä osa koko tuotanto ja kuljetusketjua. Se näkyy dieselissä, työkoneissa, merirahdissa, teollisuuden prosesseissa ja monissa välituotteissa. Siksi energian kallistuminen alkaa vähitellen nostaa kustannuksia läpi koko talouden.
Kolmas vaikutus näkyy kuluttajahinnoissa. Ruoka on tästä hyvä esimerkki. Maataloustuotteet näyttävät kuluttajalle yksinkertaisilta hyödykkeiltä, mutta todellisuudessa ne ovat pitkälti energiaa eri muodossa. Lannoitteet, polttoaine, logistiikka, koneellistettu tuotanto, kastelu ja kylmäketjut muodostavat järjestelmän, jossa energian hinnan nousu siirtyy vähitellen koko ruokaketjuun.
Energiainflaatio jää harvoin vain energiasektorin ongelmaksi. Lyhytaikainen energiashokki voidaan usein vaimentaa varastoilla. Valtiot voivat vapauttaa strategisia reservejä ja yritykset käyttävät olemassa olevia energiavarastojaan. Se kuitenkin siirtää ongelmaa eteenpäin, mutta ei poista sitä.
Pitkittyvä kriisi toimii eri tavalla.
Arvaamattomuus alkaa ruokkia itse itseään
Kun varastot pienenevät, järjestelmän puskurit heikkenevät ja markkina muuttuu herkemmäksi jokaiselle uudelle häiriölle. Yksittäinen LNG lastin viivästyminen, satamien ruuhkautuminen tai geopoliittinen eskalaatio voi aiheuttaa aiempaa suuremman hintareaktion, koska ylimääräistä kapasiteettia ei enää ole.
Niin kauan kuin markkinalla on ylimääräisiä varastoja ja kapasiteettia, häiriöitä voidaan vaimentaa ilman suuria hintaliikkeitä. Kun puskurit hupenevat, pienetkin muutokset tarjonnassa tai kysynnässä voivat aiheuttaa voimakkaita reaktioita. Hintamekanismi muuttuu herkemmäksi, volatiliteetti kasvaa ja markkinoiden kyky ennakoida tulevaa heikkenee.
Lopulta hinta jää ainoaksi joustavaksi muuttujaksi.
Jos energiaa, lannoitteita tai kuljetuskapasiteettia ei ole riittävästi saatavilla, markkina alkaa tasapainottaa järjestelmää hinnan kautta. Kysyntä mukautuu vasta siinä pisteessä, jossa osa kulutuksesta yksinkertaisesti tuhoutuu liian korkeiden hintojen seurauksena.
Markkinoiden kannalta olennaista ei kuitenkaan välttämättä ole se, kuinka korkealle inflaatio nousee. Vaan kuinka arvaamattomasti se liikkuu. Talous ei pelkää korkeita hintoja yhtä paljon kuin arvaamattomia hintoja.
Korkea mutta vakaa inflaatio on vaikea ympäristö, mutta edelleen hallittavissa. Yritykset voivat suunnitella investointejaan, työntekijät palkkavaatimuksiaan ja sijoittajat tulevia kassavirtoja. Epävakaa inflaatio toimii eri tavalla. Kun energia, logistiikka ja tuotantokustannukset alkavat heilua voimakkaasti, investointihalukkuus heikkenee, varastotarve kasvaa ja riskipreemiot nousevat. Samalla myös rahoitusmarkkinoiden volatiliteetti lisääntyy.
Arvaamaton ympäristö vaikeuttaa tuottojen arviointia
Viime vuosikymmeninä markkinat toimivat pitkälti oletuksella vakaasta inflaatiosta ja laskevasta korkotasosta. Se hyödytti erityisesti pitkän aikavälin kasvuodotuksiin nojaavia sijoituksia. Epävakaammassa inflaatioympäristössä markkina alkaa kuitenkin hinnoitella asioita eri tavalla. Kun tulevaisuuden tuottojen ennustaminen muuttuu vaikeammaksi, myös sijoitusten arvot heiluvat aiempaa enemmän.
Tämä näkyy myös korkomarkkinoilla. Jos inflaatiopelot nostavat korkoja samaan aikaan kun talouskasvu hidastuu, korkosijoitukset eivät välttämättä enää tarjoa samanlaista suojaa osakesalkuille kuin aiemmin. Perinteinen osake ja korkomarkkinoiden välinen hajautus muuttuu vaikeammaksi juuri silloin, kun sijoittajat sitä eniten tarvitsisivat.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti pysyvää korkeaa inflaatiota. Vastavoimiakin on olemassa. Heikompi globaali kysyntä, Kiinan talouskasvun hidastuminen ja teknologinen kehitys voivat edelleen painaa kustannuksia alaspäin. Myös energiasiirtymä voi pitkällä aikavälillä alentaa energian tuotannon kustannuksia.
Juuri tästä syystä markkinoiden ongelma ei välttämättä ole korkea inflaatio itsessään, vaan ympäristö, jossa inflaation suunta muuttuu nopeasti ja ennakoimattomasti.
Sijoittajan näkökulmasta inflaatio ei tarkoita vain hintojen nousua kaupassa. Se vaikuttaa suoraan siihen, kuinka hyvin säästöt ja sijoitukset säilyttävät ostovoimansa tulevaisuudessa. Jos inflaatio muuttuu aiempaa epävakaammaksi, pelkkä hyvä nimellinen tuotto ei enää riitä. Olennaista on, kuinka hyvin sijoitukset kestävät nousevia kustannuksia, korkojen vaihtelua ja talouden epävarmuutta.
Tällaisessa ympäristössä sijoittajat alkavat usein arvostaa enemmän liiketoimintoja, joilla on vakaa kassavirta, vahva asema markkinassa ja kyky siirtää kustannusten nousua hintoihin. Samasta syystä myös infrastruktuurihankkeet, reaaliomaisuus ja erilaiset vaihtoehtoiset sijoitukset kiinnostavat aiempaa enemmän, koska niiden tuotot voivat käyttäytyä eri tavalla kuin perinteisillä osake- ja korkomarkkinoilla.
Kyse ei ole enää vain mahdollisimman korkean tuoton tavoittelusta. Kyse on siitä, miten sijoitusten ostovoima säilyy maailmassa, jossa inflaatio, energia ja geopoliittiset riskit voivat muuttua nopeasti.
Siksi seuraavan vuosikymmenen tärkeä kysymys ei välttämättä ole, kuinka korkealle inflaatio nousee. Vaan kuinka epävakaaksi se muuttuu ja miten hyvin sijoitussalkun rakenne kestää tällaisen ympäristön.
