Likviditeetti on yllättävän helposti unohtuva, mutta tärkeä ominaisuus
Kysyttäessä suomalaisten motiiveja sijoitusten tekemiselle, useasti mainitaan syyksi ”varautuminen pahan päivän varalle”. Kyseessä lienee hyvinkin subjektiivinen käsite millainen tuo tilanne kullekin on, mutta lienee sanomattakin selvää, että hyvin monelle tuo kriteeri on nyt täyttynyt.
Erityisen huonoja aikoja voisi kuvitella henkilöille, jotka ovat (tai jonka perheenjäsen on) lomautettuina, ravintola-alan yrittäjille tai muille, joiden toiminta on jäissä toistaiseksi. Yleisesti kaikki, joiden ansiotulot ovat keskeytyneet. Oman lukunsa tuovat työttömyyskassojen korvauksia odottavat henkilöt, jotka voivat joutua odottamaan korvauksiansa pitkiäkin aikoja.
Hyvinä aikoina, jolloin sijoitusmarkkinat toimivat normaalisti ja sijoituksille löytyy sekä ostaja että myyjä, sijoitusten likvidiys eli niiden helposti rahaksi muutettavuus helposti unohtuu. Riskiä ja tuottoa ajatellen teoriassa sijoituksille on aina olemassa niin sanottu likviditeettipreemio. Mitä vaikeammin, ja mitä pidemmän aikaa sijoitusten rahaksi muuntamiseen menee, sitä korkeampaa tuottoa sijoituksille pitäisi vaatia ja saada.
Ennen koronakriisin alkua aivan viimeaikoihin jatkunut riskisijoitusten hinnoittelu johti tilanteeseen, jossa keskuspankkien avustuksella markkinoille syntyi hinnoittelu, jossa erilaisiin vaikeammin rahaksi muutettaviin sijoituksiin syntyi illuusio tilanteesta, jossa sijoitukset, joissa vaikkapa lunastusajat ovat neljännesvuosittain, voidaan hinnoitella samalla tuotto-odotus vertailulla kuin täysin likvidit ETF-sijoitukset.
Samalla kysymys sijoitusten aidosta arvomäärityksestä unohtui. Jos tuotto-odotus markkinoilla milloin tahansa realisoitavalle ETF:lle on vaikkapa neljä prosenttia vuodessa, mikä pitäisi olla vastaavan sijoituskohteen tuotto-odotus samoille markkinoille sijoittavalla instrumentilla, joka on lunastettavissa useita kuukausia myöhemmin selviävällä hinnalla, ja jonka arvo ei perustuu läpinäkyvään markkinahintaan vaan vaikkapa ”asiantuntija-arvioon”? Saman kysymyksen voi esittää myös aktiivisille rahastoille hieman eri muodossa, kun sijoittajat odottavat rahojaan vaikkapa lain sallimat kaksi viikkoa.
Viimeaikainen markkinaheilunta on toiminut hyvänä stressitestinä erilaisille sijoitusinstrumenteille. Onneksi tähän mennessä ETF-sijoitukset ovat osoittaneet toimivuutensa myös täysin poikkeuksellisissa olosuhteissa, kaupankäynti on jatkunut ja sijoitusten likvidiys on ollut olemassa. Huolimatta hieman leventyneistä pörssien osto- ja myyntilaidan eroista, rahat on saanut normaaliin tapaan parissa pankkipäivässä tililleen, vaikkapa paikkaamaan yksityistalouden ohentunutta ruokakassaa, säätiön apurahaa tai yrityksen vaikeutunutta palkanmaksua. Eli toteuttamaan sille asetettua tehtävää eli ”varautumista pahan päivän varalle”. Toisaalta myös uusien sijoitusten tekeminen on onnistunut hyvin eikä erinomaisia ostopaikkoja ole tarvinnut jättää väliin osake- eikä korkopuolen sijoituksissakaan.
Rainer Leinonen
Kirjoittaja toimii Index Varainhoidolla varainhoitajana
