Odotuksista ja riskeistä
Omaisuuslajihajautus eli allokaatio on tunnetusti sijoitussalkun kehityksen kannalta ylivoimaisesti ratkaisevin tekijä. Myös aktiivisesti hoidettujen sijoitussalkkujen osalta allokaatio selittää salkun menestyksestä noin 90 % ja itse aktiivinen sijoitustoiminta vain vaivaiset 10 %. Toki eri salkkujen ja salkunhoitajien aktiivisuudessa on huomattavia eroja, mutta siis keskimäärin. Perinteisesti sijoitusmarkkinoiden hajautus on toteutettu jakamalla sijoitukset kahteen pääluokkaan, osakkeisiin ja korkosijoituksiin. Pitkäaikaiselle ja korkeampaa tuottoa tavoittelevalle sijoittajalle sopii suurempi osakepaino kuin lyhytaikaiselle tai riskiä karttavalle sijoittajalle.
Mitä allokaatiosta tulisi nyt sitten ajatella? Kuluneen vuoden aikana niin osakkeet kuin korkosijoituksetkin ovat tuottaneet markkinoilla varsin mukavasti. Jopa niin mukavasti, että lukuisissa markkinakommenteissa ja uutisissa on varoiteltu ylihinnoittelusta. Huomattavaa on, että varoitukset liian korkealle kohonneista hinnoista on liitetty sekä osakkeisiin että korkosijoituksiin. Osakkeiden osalta viime vuosien kurssinousu epäilyttää epäilijöitä ja vastaavasti korkopuolella ennätysalhainen korkotaso aiheuttaa päänvaivaa. Kukaan ei tietystikään pysty ennalta arvaamaan, milloin jokin omaisuusluokka on ylihinnoiteltu, saatikka milloin mahdollinen käänne huonompaan koittaa. Yritetään kuitenkin edes ymmärtää nykytilannetta.
Osakkeiden osalta hinnoittelu vaikuttaa varsin kohtuulliselta. Perustelen väitettä yritysten tuloskunnolla. Keskimäärin eurooppalaiset osakkeet on hinnoiteltu noin 15 kertaisesti kuluvan vuoden tuloksiin nähden. Yhdysvalloissa vastaava kerroin on vain hitusen korkeampi 16 paikkeilla. Tämä tarkoittaa sitä, että pörssinoteeratut osakkeet tuottavat omistajilleen yli 6,5 %:in vuosituoton tuloksillaan. Myös historiallisesti tarkasteltuna nähdään osakkeiden olevan korkeintaan keskimääräisesti hinnoiteltuja, jos mittarina pidetään ainoaa oikeaa mittaria eli yritysten tuloskuntoa.
Korkojen osalta nykytilanne on ongelmallisempi. Eritoten eurooppalaiset korot ovat painuneet tasolle, mitä on vaikea järjellä perustella. On selvää, että markkinoilla odotetaan Euroopan Keskuspankin pitävän omat korkonsa äärimmäisen matalina vielä hyvin pitkään ja lisäksi aloittavan suoranaisen rahan pumppaamisen eurotalouteen. Tätä taustaa vasten sijoittajat näyttävät olevan valmiita hyväksymään näinkin alhaisen tuottotason korkosijoituksilleen. En itsekään usko, että tulemme pitkään aikaan näkemään merkittävää muutosta eurooppalaisessa korkotasossa, mutta tuotto-odotukset korkosijoituksista ovat, totta vieköön, alamaissa.
Kuinka indeksisijoittajan tulisi sitten allokaationsa asetella? Tuotto-odotusten ja riskitason suhteen vaaka kallistuu voimakkaasti osakesijoitusten puolelle. Kaikki kertoimet, paitsi pelkokerroin, suosivat osakkeita korkosijoitusten kustannuksella. Ajoituksesta kenenkään on turha sanoa yhtään mitään. Osakkeet eivät hinnoittelun osalta ole tänä päivänä sen yhtään kalliimpia kuin vaikkapa vuosi sittenkään. Korkosijoitukset sen sijaan ovat. Indeksisijoittajan kannattaa pidemmällä tähtäyksellä tähyillä myös muita omaisuusluokkia osaksi salkkuaan. Maailmalla kiinteistöt ja raaka-aineet tuovat hyvää hajautusta salkkuihin ja ainakin osan korkosijoituksista voi niillä korvata.
Allokaatiokysymyksen ratkottuaan sijoittajan on helppoa toteuttaa sijoituksensa pörssinoteeratuilla ETF-rahastoilla. Kaikkien niiden etujen lisäksi, mitä ETF-rahastot sijoittajilleen antavat, sijoittaja välttää myös kahdenkertaisen allokaation vaaran. Nimittäin sen, että sijoittajan valitseman allokaation lisäksi myös salkunhoitaja tekee omaa ja kenties vastakkaista allokaatiotaan. Se, mitä kokemus on meille opettanut, on että aktiivinen allokaatio on kaikkein tuhoisin piirre sijoitussalkun kehitykselle. Tämä on luonnollista, koska 90 % ….
Lopuksi vielä suomalaisesta salkunhoitotarjonnasta yksi esimerkki aktiivisuuden turmiollisuudesta sijoitussalkussa. Muuan varainhoitoyhtiö mainostaa heidän mallinsa antavan jopa 150 %:in tuoton tilanteessa, missä allokaatio on puoliksi osakkeisiin ja puoliksi korkosijoituksiin. No, ainakin heidän julkisesti noteerattu rahastonsa on todellisuudessa tuottanut 7,7 % vuodessa. Vastaavasti yksinkertainen sijoitus laajaan korko-ETF:ään ja osake-ETF:ään olisi tuottanut huomattavasti paremmin eli 3,7 % enemmän samalla ajalla. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että kyseisen rahaston juoksevat kulut vuodessa olivat niin ikään 3,7 %. Varainhoitajan mallilla oli sentään saatu sen verran aikaan, että kyseisen rahaston varat oli ostettu ja myyty neljään kertaan ympäri vuoden aikana. Olkoon tämä tällä kertaa esimerkkinä siitä, että markkinoilla on vain tuotto-odotuksia ja riskiä, kaikki muu on markkinointia.
Hyvää syksyn jatkoa toivottaen!
Esko Immonen
toimitusjohtaja
IndexHelsinki
