Miksi indeksin voittaminen on niin vaikeaa?
Indeksin sanotaan mittaavan sijoitusmarkkinoilla keskimääräistä tuottoa. Äkkiä ajateltuna tulee mieleen, että keskimäärin sijoittajalla olisi fifty-fifty mahdollisuus pärjätä indeksiä paremmin, mikäli sijoittamisen kustannuksia ei oteta huomioon. Ajatuksen tasolla tämän tulisi koskea kaikkia sijoittajia, ammattimaiset salkunhoitajat mukaan lukien. Tarkasteltaessa historiallista tuottokehitystä kuitenkin nähdään, että huomattavasti harvempi salkunhoitaja on kyennyt vertailuindeksinsä päihittämään. Maailmalla salkunhoitajien menestystä on tutkittu tutkimasta päästyä ja aina vastaus on sama, selvä enemmistö salkunhoitajista epäonnistuu vertailuindeksinsä voittamisessa. Ja näin siis tapahtuu vaikka salkunhoidon aiheuttamia kustannuksia ei huomioida. Kustannusten jälkeen lopputulos on salkunhoitajien näkökulmasta vieläkin lohduttomampi.
Sama salkunhoitajien epäonni havaitaan tietysti myös suomalaisilla rahastomarkkinoilla. Viimeksi kuluneen vuoden aikana Suomessa oli 37 kappaletta suomalaisiin osakkeisiin sijoittavaa osakerahastoa. Näistä 7 kappaletta eli 19% päihitti tuotollaan Helsingin pörssin portfolioindeksin tuoton. Portfolioindeksi on salkunhoitajien itsensä useimmin käyttämä vertailuindeksi. Viiden vuoden vertailussa enää vain yksi rahasto päihitti indeksin. Rahastoja, jotka ovat pysyneet pystyssä koko viiden vuoden ajan, oli 31 kappaletta, joten salkunhoitajien onnistumisprosentti oli 3%. Luvut vastaavat kansainvälisiä vertailuja.
Miksi sitten indeksin voittaminen on salkunhoitajille niin vaikeaa? Rahastoista perittävät palkkiot selittävät tietenkin asiaa, mutta vain pieneltä osaltaan. Ylivoimainen valtaosa tappiosta suhteessa indeksiin eli markkinatuottoon syntyy puhtaasti salkunhoidon epäonnistumisesta. Rahoitusteorian kulmakivi on, että sijoitusmarkkinat ovat tehokkaat. Tämä tarkoittaa sitä, että väärin hinnoiteltuja arvopapereita ei ole tai että niiden löytäminen millään systemaattisella menetelmällä on mahdotonta. Markkinoiden tehokkuuden asteesta voidaan tietenkin olla montaa mieltä, mutta sijoittajan kannalta markkinat ovat ainakin riittävän tehokkaat. Sijoitusmarkkinoilla on vähintäänkin miljoonia ammattisijoittajia, salkunhoitajia, analyytikoita sun muita, jotka työkseen etsivät pienimpiäkin hinnoitteluvirheitä eli mahdollisuuksia riskitöntä korkoa korkeampaan tuottoon. Yhden yksittäisen salkunhoitajan tai salkunhoitotiimin mahdollisuudet päihittää markkinat jäävätkin olemattomiksi. Itse asiassa tutkimukset paljastavat, että nekin salkunhoitajat, jotka näyttävät voittavan indeksi, onnistuvat siinä vain riskiä lisäämällä tai pelkällä tuurilla.
Rahoitusteorian ja sijoitusmarkkinoiden historiallisen kokemuksen valossa väite aktiivisen salkunhoitajan tuottamasta lisäarvosta alkaakin vaikuttaa lähes absurdilta. Voiko yksittäinen salkunhoitaja koskaan tai millään varmuudella tuottaa relevanttia vertailuindeksiään paremmin? Yksiselitteinen vastaus on Ei. Silti rahastojen markkinoinnissa aktiivisen salkunhoidon menestys on enemmän sääntö kuin poikkeus. Otetaanpa tähän vain yksi viimeaikainen esimerkki. Danske Bank mainostaa sivuillaan oman Arvo Finland Value – rahastonsa olleen paras suomalainen osakerahasto kuluneen vuoden aikana 43%:in tuotollaan lokakuun lopussa. Tuotto onkin ollut hyvä ja jopa parempi kuin portfolioindeksin vastaavan ajan 35,82%:n tuotto. Mutta, mutta. Rahasto väittääkin olevansa arvo- eli value- rahasto. Indeksejä mittaavan MSCI:n Suomen value-indeksi oli vastaavana aikana tuottanut 62,18%. Tosiasiassa rahasto on siis hävinnyt oikealle vertailuindeksilleen 19% pelkästään yhden vuoden aikana. Huomattakoon, että rahaston 1,2%:in vuotuinen hallinnointipalkki selittää vain murto-osan tappiosta salkunhoitajan pitäessä huolen lopusta. Ja siltikin pankki markkinoi sivuillaan ’Onnistumisten taustalla vankka kokemus’. Ken tätä kokemusta kaipaa, sijoittakoon, muussa tapauksessa kannattaa vaihtoehdoksi valita sijoittaminen suoraan indeksiin.
Esko Immonen toimitusjohtaja IndexHelsinki
