Mikä toi Indexille?
Mikä toi Indexille?
Mulla oli moraaliongelma.
Huhtikuisena aamuna vuonna 2017 istuin apteekin hiljaisella kassalla lukemassa Arvopaperia. Eteeni tuli artikkeli Rauno Mattilasta, joka oli antanut viidelle tunnetulle varainhoitoyhtiölle vapaat kädet hoitaa kukin viiden miljoonan euron sijoitusta. Vaikka tuottoa oli surkeinkin varainhoitaja tehnyt yli 30%, oli vertailuindeksiksi otettu maailman osake- ja joukkolainasalkku päihittänyt parhaimmankin viidestä varainhoitajasta 70%:n tuotolla.
Olin seissyt indeksisijoittamisen takana sijoitusurani alusta saakka koska tiedostin, että taidokasta osakepoimijaa näin levottomilla istumalihaksilla minusta ei vain rehellisesti luultavasti koskaan tule. Silti vasta jutun luettuani todellisuus iski tajuntaan numeroin; aktiivinen salkunhoito toimii ammattilaistenkin harjoittamana vain äärimmäisen harvoin.
Aloitin sijoittamisen pankin omista rahastoista ja laji vei nopeasti mukanaan. Mutta mitä enemmän otin asioista selvää, sitä enemmän tuntui, ettei mistään löytyisi tahoa, jonka tuotteita voisin rehellisesti ja suoraselkäisesti itse myydä lisäämättä perään ”mutta paremman vastaavan tuotteen saisit kyllä silti paikasta X”. Eli innokkaan ekaluokkalaisen haaveet sijoitusasiantuntijan ammatista karisivat aika nopeasti. Oikea tittelihän suurimmalle osalle olisi sijoitustuotemyyjä.
Samoihin aikoihin lehdissä alkoi olla trendinomaisesti juttua aggressiivisesta rahastomyynnistä ja kiinnostus provikka edellä myyviin myyntitykkeihin laski entisestään. Jos minä, joka ymmärrän edes vähän jotain, menisin helposti liukaskielisten rahastomyyjien haaviin, miten on sijoittamisesta ymmärtämättömien laita?
Oikeustajuuni sattui mummojen varallisuuksien turhan hupenemisen lisäksi kolhut rakastamaani pankkialaa kohtaan. Ei kaikkien pankkien kaikki tuotteet ole läpensä surkeita ja osalle on paikkansa. Itsekin innostuin ”porttiteorian” kautta pankkien omista tuotteista, joten kaikki rakkaus sinne suuntaan. Surkeuden sijaan tehottomia ja kulurakenteeltaan raskaita kyllä on rehellisesti suurin osa.
Missä yrityksessä voisin sanoa selkä suorana samat asiat kaunistelematta asiakkaalle kuin sanoisin omille vanhemmilleni tai isovanhemmilleni? Ei mitään käsitystä. Ainakaan niin, ettei kuukausipalaverissa tulisi naputtamista kun Linkonevan myynti on taas huonoin.
Viihdyin äärimmäisen hyvin ensimmäisessä pankkialan työpaikassani palveluneuvojana, koska pystyin neuvomaan asiakasta päivittäispalveluissa kuin neuvoisin itseäni. Seuraava steppi olisi ollut omalla kohdallani varmaan hakeutuminen sijoituspuolelle ja siinä kohtaa polku katoaakin aika nopeasti saniaispuskaan. Mitä sanoisin asiakkaalle? Se huono puoli siinä, että on korkea työmoraali, mutta vielä korkeampi oma moraali on se, että en ole se joka myy eskimoille lunta ja beduiineille hiekkaa. En halua vahingoittaa työpaikkaani, mutta ison korporaation rahat eivät tunnu niin henkilökohtaisilta kuin sen asiakkaan, joka kaipaa vilpitöntä neuvoa rahojensa turvaksi. Miten voisin ikinä suositella päivästä toiseen aktiivisesti hoidettua bulkkirahastojenrahastoa, kun on näyttöä siitä, että pitkällä aikavälillä vain reilu kymmenen prosenttia päihittää vertailuindeksinsä? Ja miten voin suositella edes pankin omaa indeksirahastoa, jos vastaavaa saa kymmenesosan kuluilla pörssistä? Miten voisin nukkua yöni hyvillä mielin? Ajattelemalla, että no parempi tuotto sentään kuin tilillä makuuttaessa? Ei se toimi ihmiselle, joka haluaa suosituksensa olevan tuote, jota voisi ostaa omaan salkkuun miljoonalla.
Voitte kuvitella, miten ahdistavaksi kesätöiden hakukauden lähentyminen tuli. Lähes jokainen toisen vuoden opiskelija haluaa palavasti oman alansa kesätöitä ja tässä vaiheessa orastavaa uraa ei todellakaan olisi varaa nirsoilla. Olisin voinut hyvin tehdä toisen kesän iloisesti päivittäispuolella jossain peruspankissa, mutta jos veri vetää pitkäjänteisen, kulut minimoivan, suoraselkäisen ja aidosti riippumattoman neuvonnan suuntaan niin kai järkevää olisi suunnata energia sitä tavoitetta kohti.
Sitten muistin Arvopaperin artikkelin keväältä 2017. Muistan painaneeni yrityksen nimen muistiin ajatuksella ”potentiaalinen yritys kesätyöhakemukselle”. Kirjoitin yhden lauseen sähköpostin tiedustellakseni mahdollisia harjoittelupaikkoja.
Sähköpostiini vastattiin, että oikeastaan ei ole mitään pestiä auki, mutta tule silti käymään.
– Laura Linkoneva
Kirjoittaja on Index Varainhoidon kesätyöläinen, jolle on nakitettu viestintään ja markkinointiin liittyvät toimet.
