Markkinoista ja rahastoista
Amerikkalainen yhtiö McGraw Hill Financial on jo pitkään julkaissut selvityksiä sijoitusrahastojen menestyksestä vastaavaan indeksituottoon verrattuna. Vertailussa he käyttävät indeksituottona S&P indeksejä ja raportit julkaistaan puolivuosittain. Tulokset ovat aktiivisia sijoitusrahastoja hoitavien salkunhoitajien näkökulmasta vähemmän mairittelevia. Näiden ns. SPIVA-raporttien (S&P Index versus Active) innoittamana päätimme tehdä vastaavan tyyppisen vertailun myös suomalaisten sijoitusrahastojen menestyksestä vuosi sitten. Tulokset olivat myös suomalaisten rahastojen osalta musertavia, kuten olettaa saattoi. No nyt on vierähtänyt kokonainen vuosi alkuperäisestä selvityksestämme ja päätimme päivittää selvityksen.
Kävimme läpi kaikkiaan 23 eri sijoitusluokkaa, joissa oli yhteensä 237 sijoitusrahastoa. Vertasimme rahastojen toteutunutta tuottoa indeksituottoon siten, että osakerahastoja verrattiin vastaavaan MSCI-indeksiin ja korkorahastoja vastaavaan Barclays’n korkoindeksiin. Selvityksen lopputulos ei paljon selittelyjä kaipaa. Kaikissa sijoitusluokissa rahastojen tuotto hävisi vertailuindeksilleen kuluneen viiden vuoden aikajänteellä. Kaikista rahastoista peräti 87,9 % jäi indeksituoton alapuolelle. Lisäksi vertasimme rahastojen tuottoa suoraan kutakin vertailuindeksiä seuraavan ETF-rahaston tuottoon ja lopputulos oli sama. Syy, miksi halusimme jälleen nostaa esiin ETF-tuoton, on yksinkertainen. Halusimme osoittaa, että suomalaisilla rahastosijoittajilla on aina valittavanaan todellinen indeksiä seuraava vaihtoehto eikä pelkästään fiktiivinen indeksituotto.
Indeksisijoittajalle nyt tekemässämme päivityksessä ei siis ollut oikeastaan mitään uutta. Aktiiviset salkunhoitajat eivät keskimäärin edelleenkään onnistu päihittämään markkinatuottoa eikä heiltä sellaista toivottavasti kukaan odotakaan. Viimeksi kuluneen vuoden aikana vajaa kolmannes rahastoista pärjäsi tuottovertailussa indeksituotolle, kolmen vuoden tarkastelussa enää vajaa viidennes ja viidessä vuodessa yksi kahdeksasta. Aiemmin mainitussa SPIVA-tutkimuksessa viimeksi julkaistut luvut kesäkuun lopulta päätyvät kutakuinkin vastaaviin lukemiin eurooppalaisten sijoitusrahastojen osalta. Erona SPIVA-tutkimukseen me emme ole huomioineet vertailukauden aikana markkinoilta poistuneiden rahastojen vaikutusta. Jos tämä olisi huomioitu, olisi suomalaisten sijoitusrahastojen menestys arvatenkin ollut vieläkin huonompi. Markkinoilla kun tuppaa olemaan tyypillistä, että juuri heikommin menestyneet rahastot pyyhitään pois historiallista tuottoa rumentamasta.
Edelleen mielenkiintoinen havainto selvityksessämme on se, että suomalaisiin osakkeisiin sijoittavat rahastot menestyvät selvästi heikommin vertailuindeksiään vastaan kuin rahastot keskimäärin. Viidessä vuodessa vain yksi suomalaisiin osakkeisiin sijoittava rahasto tuotti vertailuindeksiä paremmin. Verrattuna ainokaiseen suomalaisiin osakkeisiin sijoittavaan Seligsonin ETF-rahastoon ei pärjännyt yksikään rahasto. Ja heti tarkennuksena todettakoon, että suomalaisiin pienyhtiöihin sijoittavia rahastoja verrattiin selvityksessä vastaavaan pienyhtiöindeksiin. Näistäkin rahastoista vain yksi sattumalta onnistui vertailutuoton voittamaan. Jälleen kerran on todettava, että aktiivisten salkunhoitajien väite kotimarkkinaedusta ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua.
Yksittäisiä sijoitusluokkia tarkasteltaessa eroja rahastojen menestyksellä suhteessa vertailuindeksiin esiintyy. Intialaisiin osakkeisiin sijoittavien rahastojen osalta tuotot ovat olleet jopa kilpailukykyisiä vertailuindeksiin ja vastaavaan ETF-rahastoon nähden alle viiden vuoden tarkasteluhorisontilla. Toisaalta globaaleille korkomarkkinoille hajauttavat rahastot ovat menestyneet poikkeuksellisen surkeasti indeksituottoa vastaan. Molempien sijoitusluokkien osalta tuloksissa on varmasti paljon satunnaisuutta mukana suppean rahastomäärän johdosta. Siksi myös tämän selvityksen tuloksia kannattaa mieluummin tarkastella kokonaisuutena kuin pelkästään yksittäisten sijoitusluokkien osalta. Ja kaikkia rahastoja koskeva tarkastelu paljastaa saman asian kuin vastaavat kansainväliset selvitykset, suomalaiset rahastosalkunhoitajat eivät pärjää vastaavalle markkinatuotolle. Selvityksessä laskimme myös rahastojen keskimääräisen tappion suhteessa vastaaviin indeksituottoihin sekä niitä seuraaviin ETF-rahastotuottoihin. Karkeasti laskien rahastot hävisivät indeksilleen liki 3 % vuosittain viimeisten viiden vuoden aikajänteellä. Rahastojen suorat kulut puolestaan selittävät noin puolet laskennallisesta tappiosta. Loput erosta selittyvät rahastojen sisäisillä kaupankäyntikuluilla sekä markkinarakenteesta poikkeavalla sijoitussalkun rakenteella.
Yhteenvetona voitaneen todeta, että indeksisijoittajalla on edelleen syytä tyytyväisyyteen aktiivisiin kilpailijoihinsa nähden. Markkinatuottojen ennakoiminen on tunnetusti hankalaa lyhyellä aikajänteellä, mutta sijoittamisen kustannusten arviointi paljon helpompaa. Myös alkavalle uudelle sijoitusvuodelle sijoittajan paras tapa varmistaa suurempi osa markkinatuotosta omaan salkkuunsa on toteuttaa sijoitukset markkinatehokkaasti, indeksinmukaisin sijoituksin.
Hyvää ja Rauhallista Joulua toivottaen,
Esko Immonen
toimitusjohtaja
IndexHelsinki
