Havaintoja rahastoista ja varainhoidosta
Teimme IndexHelsingillä selvityksen suomalaisten sijoitusrahastojen menestyksestä suhteessa markkinatuottoon. Innoitus tähän selvitykseen tuli tässäkin blogissa aiemmin mainitusta amerikkalaisesta Spiva- raportista, missä verrataan amerikkalaisten sijoitusrahastojen tuottoja suhteessa S&P-indekseihin. Yhdysvalloissa rahastojen heikko menestys suhteessa markkinaindekseihin ei ole enää mikään uutinen, mutta Spiva- raportin havainnot ovat silti hauskaa luettavaa. Päätimme tehdä vastaavan vertailun nyt suomalaisilla rahastoilla ja yhteenvetona voidaan todeta, etteivät suomalaisetkaan rahastot pärjää yhtään sen paremmin. Päinvastoin, meillä rahastojen menestys verrattuna markkinatuottoon on vieläkin surkeampaa.
Selvityksessä vertasimme puhtaasti rahastojen tuottoja viimeiseltä viideltä vuodelta suhteessa markkinatuottoon. Toisin kuin amerikkalaisessa rahastovertailussa, me emme käyttäneet pelkästään markkinaindeksiä vertailulukuna, vaan suoraan kutakin indeksiä seuraavan ETF-rahaston tuottoa. Näin saadaan suora ja konkreettinen vaihtoehto kaikille rahastoille, joka on myös sijoittajien oikeasti ostettavissa. Näin verrattuna rahastojen tuotot ovat suoraan vertailukelpoisia markkinatuotolle.
Otimme selvitykseen mukaan kaikki suomalaiset sijoitusrahastot, joilla oli vähintään yhden vuoden mittainen tuottohistoria ja teimme vertailun sijoitusluokittain. Selvitykseen otimme kaikki ne Morningstarin jaottelun mukaiset sijoitusluokat, joissa oli vähintään viisi rahastoa. Vertailu tehtiin kaikkiaan kuudelletoista sijoitusluokalle ja 266 rahastolle. Selvityksestä rajasimme pois varainhoitorahastot sekä muihin kuin osakkeisiin tai korkosijoituksiin sijoittavat rahastot. Sen sijaan vertailussa olivat mukana ns. perinteiset indeksirahastot.
Lopputulos suomalaisten rahastojen menestyksestä oli tyrmäävä. Viiden vuoden aikavälillä vain 17,5 % rahastoista onnistui tuottamaan vastaavaa ETF-rahastoa paremmin. Osakerahastoista vain 12,6 % onnistui samassa. Viimeisen kolmen vuoden aikana luvut ovat rahastoille vielä huonommat, kuten myös pelkästään viimeisen yhden vuoden ajalta. Kolmessa vuodessa vain yksi kymmenestä osakerahastosta onnistui päihittämään vastaavan markkinaindeksiä seuraavan verrokkinsa. Korkopuolella luvut ovat salkunhoitajille hivenen lohdullisemmat, mutta korkorahastoissakin alle viidennes kykeni päihittämään indeksituoton viimeisten kolmen vuoden aikana.
Mitä tästä selvityksestä sitten opimme? No, ainakin se käsitys vahvistui, ettei suomalaisissakaan rahastoissa pesi mitään ylivertaista salkunhoito-osaamista, millä markkinatuottoa pystyttäisiin päihittämään. Toinen selvä havainto on, että suomalaisten salkunhoitajien menestys suhteessa markkinoihin on huonompaa kuin vastaavilla amerikkalaisilla rahastoilla. Suomalaisten rahastojen surkeutta edelleen lisää se, että otimme selvitykseen mukaan myös tavalliset indeksirahastot. Ilman näiden vaikutusta olisivat suomalaisten rahastojen menestyjät jääneet todella harvinaisiksi. Ohimennen on pakko mainita, että kaikkein surkeimmin pärjäsivät suomalaisiin osakkeisiin erikoistuneet salkunhoitajat. Se siitä kotikenttäedusta.
Mikä sitten salkunhoitajien heikkoa menestystä selittää? Niin meillä kuin maailmallakin ilmeinen selitys ovat raskaat kustannukset, jotka rahastoja rasittavat. Selvityksessä mukana olleiden rahastojen suorat kulut olivat osakerahastojen osalta 1,66 % p.a. ja korkorahastojen osalta 0,56 % p.a.. Karkeasti arvioiden suorat kulut näyttäisivät selittävän noin puolet rahastojen heikosta menestyksestä, koskapa kolmen vuoden ajalta keskimääräisen osakerahaston tappio suhteessa verrokkiinsa oli 2,91 % p.a. ja korkorahastoilla vastaavasti 1,28 % p.a.. Toinen puoli rahastojen heikosta tuloksesta selittyy erilaisilla piilokustannuksilla ja iso osa yksinkertaisesti väärällä salkunhoidolla. Aktiivisesti hoidettujen sijoitusrahastojen olemukseen kuuluu tehdä aktiivisia sijoituspäätöksiä ja tämä tietenkin maksaa. Jos ja kun salkunhoitajan todennäköisyys tehdä sijoituspoimintoja paremmin kuin kaikki muut, eli markkinat, on olematon, jää aktiivisesta salkunhoidosta jäljelle vain kulut. Huono puoli hommassa on, että kulut maksaa sijoittaja, ei salkunhoitaja.
Entäpä sitten ne varainhoitorahastot, jotka jätimme selvityksen ulkopuolelle? Niiden osalta paljastuu, ettei varainhoito onnistu yhtään sen paremmin kuin yksittäisen rahaston salkunhoitokaan. Päinvastoin. Keskimääräinen suomalainen varainhoitorahasto, missä puolet varoista on sijoitettu osakkeisiin ja toinen puoli korkoihin, on hävinnyt vastaavalle markkinaindeksipohjaiselle verrokille yli 5 % vuosittain viimeisten vuosien aikana. Keskiverto varainhoitorahaston suorat kulut ovat 1,57 % vuosittain, joten piilokuluille ja salkunhoitajan huonoille vaalinnoille jää vielä reippaasti laskua maksettavaksi.
Summa summarum, rahastoselvityksemme ei yllättänyt tuloksillaan lainkaan. Aktiiviset rahastot eivät Suomessakaan tuota lisäarvoa, vain pelkkiä kuluja. Varainhoitorahastot eivät muuta tilannetta, päinvastoin ne dramaattisesti pahentavat sijoittajan kulukuormaa. Eri rahastotalojen välillä on toki huomattavia eroja tarjoamiensa rahastojen onnistumisessa, mutta näiden erojen ruotiminen jääköön toisaalle. Indeksisijoittaja voi joka tapauksessa unohtaa menestyvän salkunhoitajan metsästyksen ja nauttia suoraan parhaasta markkinatuotosta.
Hyvää joulun odotusta toivottaen!
Esko Immonen
toimitusjohtaja
IndexHelsinki
