Sijoittajakirje Maaliskuu 2017

Ennätystehtailu pörsseissä oli helmikuun sijoitusmarkkinoiden teema. Uutisotsikoissa amerikkalaisten osakeindeksien ennätykset ovat olleet näyttävästi esillä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että myös koko maailman osaketuottoa mittaavat indeksit ovat nousseet ennätyskorkeuksiin. Maailman osakemarkkinaindeksin tuotto helmikuussa oli peräti 5%. Pörssien nousutrendin taustalla on talouden kasvuodotusten vahvistuminen. Eritoten teollisuuden suhdannemittaukset lähestyvät jo korkeasuhdannetasoa, mikä luonnollisesti nostaa markkinoiden odotuksia yritysten tulevien voittojen suhteen.

Korkomarkkinoilla helmikuussa kirjattiin niin ikään ennätyksiä, mutta aivan eri selityksin. Saksan lyhyempien valtionlainojen korot putosivat alemmas kuin koskaan aiemmin. Esimerkiksi kahden vuoden mittaisen valtionlainan korko tippui liki prosentin verran miinukselle. Markkinoilla näitä ennätyksiä selitellään eurooppalaiseen politiikkaan liittyvillä riskeillä, akuuteimpana Ranskan kevään presidentinvalleilla.

Sijoittajille helmikuu oli hyvää aikaa. Pörssikurssien nousu oli poikkeuksellisen vahvaa ja laaja-alaista. Korkosijoituksissa kirjattiin niin ikään positiivista tuottoa. Heikon tammikuun jälkeen jopa eurooppalaiset valtionlainat kirjasivat helmikuussa positiivista tuottoa, joskin niukasti. Dollarimääräisissä yrityslainoissa tuotot olivat hyviä.

Tärkeimmät teemat sijoitusmarkkinoilla:

• Osakkeiden nousu ennätystasolle perustuu vahvistuneisiin talouskasvuodotuksiin. Kurssinousun myötä myös hinnoittelukertoimet ovat kohonneet korkeiksi.

• Kasvuodotuksia mittaavat suhdannebarometrit ovat nousseet korkealle, osin jopa huippukorkealle, erityisesti teollisuuden osalta. Toteutuneet talousluvut eivät vielä ole kuitenkaan vahvistaneet barometrien ennakoimaa nousua.

• Pörssiyhtiöiden tulokset kääntyivät viime vuonna kasvuun ja tuloskasvun ennakoidaan edelleen kiihtyvän talouden kasvuodotusten vahvistumisen myötä. Keskimäärin tulosten odotetaan paranevan yli 10 % tänä vuonna.

• Korkomarkkinoilla odotetaan Yhdysvaltain keskuspankin jatkavan korkojen nostoa maltilliseen tahtiin. Myös kohonneet inflaatiolukemat puoltavat korkeampien korkojen näkymää.

• Eurooppalaisilla valtionlainamarkkinoilla hinnoittelu on kärjistynyt. Matalariskisten valtionlainojen korot ovat painuneet ennätysmäisen alas. Hinnoittelussa on nähtävissä koko euroalueen tulevaisuuteen liitettyä riskiä.

• Kehittyvillä markkinoilla kasvuodotukset ovat nostaneet tulosennusteita kiihtyvään tahtiin. Myös raaka-ainehintojen nousu ruokkii kehittyviä talouksia.

Indeksisijoittajan pohdintaa sijoitusmarkkinoista

Helmikuun pörssien kurssinousu näyttää kasvuodotusten valossa perustellulta. Talouskasvua ennakoivien suhdannebarometrien valossa edessä pitäisi olla vanha kunnon nousukausi ja sen mukanaan tuomat pörssiyhtiöiden tuloskasvut. Markkinakommenteissa on pitkin matkaa kiinnitetty huomiota osakkeiden korkeisiin arvostuskertoimiin, mutta korkeatkaan kertoimet eivät ole ongelma niin kauan kuin tulosten voi odottaa paranevan. Nyt meneillään oleva tulosten kasvuvaihe käynnistyi vasta viime vuoden loppupuolella. Aiemmin historiassa nousukausien mukanaan tuomaa tuloskasvua on kestänyt useamman vuoden, joten historian valossa markkinoilla pitäisi nyt olla vasta syklin alkuvaiheessa.

Indeksisijoittamisen periaatteisiin kuuluu sijoitusmarkkinoiden tehokkuuteen luottaminen. Markkinat ovat varmasti hinnoitelleet tulevat tuotto-odotukset ja riskit tälläkin kertaa oikein. Se, kuinka nämä odotukset muuttuvat ja riskit realisoituvat tulevaisuudessa, jää sitten nähtäväksi. Tällä haavaa markkinoilla hinnoitellaan osakemarkkinoille kohoavia tuottoja yritysten paranevien tulosten myötä. Mikäli tuloskasvua ei olisi näköpiirissä, osakkeiden hinnoittelu näyttäisi historian valossa hyvinkin korkealta. Esimerkiksi amerikkalaisten osakkeiden hinnoittelukertoimet suhteessa tulostasoon ovat edellisen kerran olleet yhtä korkealla vuonna 2004. Ja tuolloinkin markkinoilla oli edessään vielä kolmisen vuotta vahvaa nousua, kunnes näkymät romuttuivat finanssikriisiin.

Toinen markkinoiden hinnoittelun kannalta merkittävä muuttuja on korkotaso. Riskisijoituksille, kuten osakkeille tai yrityslainoille, vaihtoehtona on aina sijoittaminen riskittömiin valtionlainoihin. Riskisijoitusten ja riskittömänä pidetyn valtionlainasijoitusten välinen odotetun tuoton ero kertoo sijoittajille sen, minkälaista tuottoa sijoittaja voi markkinoilta odottaa riskin kantamisesta. Tällä hetkellä valtionlainojen korkotaso on edelleen lähes ennätysmäisen alhainen. Osakemarkkinoiden tuotto-odotuksiin suhteutettuna riskin kantamisesta saakin markkinoilla edelleen keskimääräistä korkeamman kompensaation kuin aiemmassa historiassa keskimäärin. Korkojen tulisi nousta nykytasoltaan useampia prosentteja, jotta valtionlainatuotot alkaisivat kilpailla osakkeiden tai edes yrityslainatuottojen kanssa. Ja tällaista korkojen nousua ei ole näköpiirissä, kaikkein vähiten euroalueella.

Miltä sitten sijoitusmaailma näyttää riskien suhteen? Isossa kuvassa sijoittajan suurin riski liittyy talouskasvun epävarmuuteen. On totta, että talous on piristynyt länsimaissa, Eurooppa mukaan luettuna, mutta mistään vahvasta noususuhdanteesta ei voida vielä puhua. Teollisuuden suhdannebarometrit kyllä osaavat ennakoida lähimpien kuukausien kasvun kiihtymisen hyvinkin tarkasti, mutta pidemmällä tähtäyksellä suhdanteiden ennakointi on myös yrityksille silkkaa arvailua. Toistaiseksi kannattaa siis luottaa ennakoivien mittareiden viestiin ja odottaa talouskasvun kiihtyvän.

Euroopassa, ja heijastusvaikutuksineen myös muualla maailmassa, merkittävä sijoitusmarkkinoiden riski on euroalueen kohtalo. Markkinoilla jo hinnoitellaan yhteisvaluutta-alueelle kaaosta, jos ei jopa kokonaan hajoamista. Ei ole kovin helppoa perustella saksalaisista valtionlainoista saatavaa huonompaa korkoa kuin Euroopan keskuspankkiin tehdystä talletuksesta muutoin kuin euroalueen sortumisen riskillä. Kukaan ei pysty arvioimaan, mikä tällaisen järjestelmäriskin suuruus on. Euroalueen romahtaminen olisi omassa ainutlaatuisuudessaan historiallinen tapahtuma. Sen voi laukaista niin Ranskan presidentinvaalit, Italian pankkikriisi kuin jokin täysin odottamaton kehityskulku. Sijoittajalle järkevä vaihtoehto suojautua tällaista uhkaa vastaan on riittävän laaja hajautus. Ja tässä tapauksessa nimenomaan euroalueen ulkopuolelle.