Se siitä, aktiivisesta varainhoidosta

No onpas ollut alkuvuosi markkinoilla! Maailman pörsseissä koettu alkuvuoden pudotus lienee suurin vuosikymmeniin vastaavana ajankohtana. Kurssit ropisivat pahimmillaan yli 15 % miinukselle pelkästään vuodenvaihteesta helmikuun alkuun tultaessa. Kovat liikkeet vaativat kovat selitykset ja niitä on tietysti markkinoilla innokkaasti viljelty. Vielä viime vuoden puolella kurssiheilahduksia selitettiin Kiinan talouden kasvuvauhdin hidastumisella ja välillä öljyn hinnanlaskun vaikutuksilla. Nyt sitten selitykset ovat jo tasolla maailmanlaajuinen taantuma ja finanssikriisi numero kaksi. Kas, ettei armageddon. Ja kaikki tämä vain muutamassa viikossa.

On tietysti aina mahdollista, että maailman asiat ovat menneet poikkeuksellisen nopeasti siinä määrin mullin mallin, että talousjärjestelmä sekä sijoitusmarkkinat ovat kaaoksen partaalla. Todennäköisempää kuitenkin lienee, että sijoitusmarkkinoiden tunnelmat ovat syystä tai toisesta kellahtaneet päälaelleen ja synkkyys on alkanut ruokkia itse itseään. Nimittäin se, mitä olemme reaalitalouden puolelta saaneet alkuvuonna kuulla, ei ennakoi mitään suurta romahdusta. Totta on, että maailman taloussuhdanteissa on meneillään notkahdus, mutta ei kuitenkaan mitään tavanomaisesta suhdannetaantumasta poikkeavaa. Vertailu finanssikriisiin on ainakin suhdannemittareiden valossa vahvasti liioiteltua ja ennenaikaista. Myöskään yritykset eivät alkuvuoden tulosjulkistustensa yhteydessä ole voineet yhtyä sijoitusmarkkinoiden paniikkiin. Jälleen on todettava, että yritysten tulosnäkymiä on todellisuudessakin viilattu alaspäin, mutta ei kuitenkaan missään poikkeavassa määrin. Itse asiassa yritysten tulokset ovat olleet vähintäänkin kelvollisia ja kommentit tulevasta puhuvat rauhallisemman kehityksen puolesta.

Loppujen lopuksi emme kukaan pysty yksilöimään sitä, miksi pörssit notkahtivat juuri vuodenvaihteen jälkeen niin jyrkästi kuin notkahtivat. Voimakkaasti tunnelmavetoinen ilmapiiri sijoitusmarkkinoilla lienee saanut voimansa useammasta lähteestä. Olen itsekin tullut vakuuttuneeksi, että talouskehityksessä meillä on vääjäämättä edessämme taas hitaamman kasvun aika, mutta suoranainen globaali taantuma on vielä hyvin epätodennäköinen. On myös mahdollista, että syystä tai toisesta jokin uusi kriisi pääsee taas valloilleen, mutta sellaisen ennakointi mahdotonta. Se, mikä sijoitusmarkkinoilla sen sijaan on varmaa, on se, että markkinoiden oman hinnoittelunsa mukaan tuotto-odotukset riskisijoituksissa ovat alkuvuonna selvästi nousseet. Ja tämä on seurausta siitä, että pörssikurssit sekä riskilainojen markkinahinnat ovat pudonneet enemmän kuin markkinoiden odotukset tuotosta. Jos ja kun tunnelmat myös sijoitusmarkkinoilla rauhoittuvat, on sijoittajilla varsin houkuttelevaa tuottoa tarjolla.

Alkuvuoden markkinoiden mielenmuutos on indeksisijoittajan näkökulmasta mielenkiintoinen testi myös rakkaiden aktiivisten salkunhoitajien onnistumisen näkökulmasta. Me törmäämme jatkuvasti väitteeseen, jonka mukaan aktiivisen salkunhoidon tunnustetaan menestyvän indeksisijoittamista huonommin nousevilla markkinoilla. Ja jatko kuuluu, että laskevilla markkinoilla aktiivinen salkunhoito tulee tarpeeseen ja siten perustelisi paikkansa sijoittajien tarjonnassa. Onko näin? Toistan jälleen kerran, ei ole. Itse asiassa alkuvuoden aikana olemme havainneet suomalaisten aktiivisten salkunhoitajien pärjänneen jopa poikkeuksellisen kehnosti suhteessa sinänsä kehnoihin markkina- eli indeksituottoihin verrattuna.

Indeksisijoittamisen ylivertaisuus aktiiviseen salkunhoitoon verrattuna paljastuu parhaiten pidemmällä aikahorisontilla tarkasteltuna, mutta nyt kiusaus oli itselläni yksinkertaisesti liian suuri enkä voinut jättää kommentoimatta aktiivisten salkunhoitajien menestystä alkuvuoden osalta. Se, että vertaamme aktiivisten salkunhoitajien menestystä markkinatuottoon, on jo tässäkin blogissa koluttu aihe. Niinpä toistin vertailun aktiivisten salkunhoitajien tuotoista heidän omia salkkujaan vastaan. Nimittäin, vertasin suomalaisten sijoitusyhtiöiden varainhoitorahastojen tuottoja heidän omien osake- ja korkorahastojen tuottoon. Eli vertasin varainhoitorahaston tuottoa siihen, jossa olisi sijoitettu puolet rahoista suoraan osake- ja korkorahastoon.

Vertailuun löytyi Suomesta kaikkiaan 18 kappaletta varainhoitorahastoja (allokaatio 50-50) yhtiöiltä, joilla oli tarjonnassaan myös puhdas korkosalkku ja puhdas osakesalkku. Ja lopputulos oli, että keskimäärin varainhoitorahasto on alkuvuonna tuottanut peräti 1,42 % heikommin kuin sijoitus suoraan osake- ja korkorahastoihin. Eli salkunhoitaja, jonka tehtävä varainhoitorahastossa ei ole mitään muuta kuin painottaa osakkeiden ja korkosijoitusten suhdetta, on onnistunut tuhoamaan liki puolitoistaprosenttia salkun arvosta vain kuudessa viikossa. Kaikista rahastoista seitsemän kappaletta onnistui varainhoidossa saamaan aikaiseksi positiivisen tuloksen verrattuna suoriin sijoituksiin, mikä antaa onnistumisprosentiksi 38,9 %. Kolikkoa heittämällä prosentti olisi ollut tasan 50 %. Kuten taas tuli todistetuksi, eivät aktiiviset salkunhoitajat taaskaan onnistuneet ennustamaan markkinakäänteitä, ei edes tällaista historiallisen suurta käännettä.

Aurinkoista kevättä toivottaen,

Esko Immonen
toimitusjohtaja
IndexHelsinki