Haja-ajatuksia Panamasta

Share on twitter
Share on facebook
Share on google
Share on email

Alkuvuoden sijoitusmarkkinamyllerrys laantui lähes yhtä nopeasti kuin alkoikin. Tässä vaiheessa on tietysti helppo todeta, että markkinoiden pahimmat pelkotilat näyttävät osoittautuneen vahvaksi ylilyönniksi, mikä on sittemmin korjaantunut. Mikään ei tietenkään takaa, etteikö uusi myllerrys ole aivan nurkan takana, mutta ehkäpä alkuvuoden heilunta sai puhdistettua ilmaa sen verran, etteivät markkinat ihan heti pillastu samaan malliin. No, markkinatunnelman rauhoituttua saimmekin sitten mediaan uuden sijoitusmarkkinoita koskevan kestoaiheen – Panama-paperit. Kestoaihe tästä nimittäin muodostuu, koska nyt esiin nostetut yhden panamalaisen lakifirman kautta pyöritetyt sijoitusyhtiöt eivät ole mikään yksittäinen saareke muutoin kirkasvetisessä sijoitusmarkkinoiden meressä.

On selvää, että nyt ryöpsähtänyt veroparatiisiskandaali ei laannu hetkessä vaan medialla on valtava tarve kaivaa yhä uusia paljastuksia. Ja hyvä niin. Veroparatiisit eivät ole kenellekään mikään uusi tai yllättävä ilmiö. Päinvastoin, sijoitusmaailmassa veroparatiisien ympärillä on pyörinyt kokonainen globaali sijoitusteollisuus. Arviot veroparatiiseissa pyörivästä sijoitusmassasta ovat satumaisia. Ja aina, kun veroparatiisien käytöstä kysellään niitä hyödyntäviltä sijoittajilta, vakiovastaus tuntuu olevan, että niitä käytetään liiketoiminnan joustavuuden takia. Ei siis missään nimessä verojen välttelyn tai omaisuuden piilottamisen takia. Tämä väite on tietysti yhtä uskottava kuin keskikaljan juominen vitamiinitarpeen tyydyttämiseksi.

Näin sijoituspalvelualaa seuraavana ja siihen osallistuvana pienenä tarkkailijana Panama-papereiden ympärille kehkeytyvä keskustelu herättää paljon ajatuksia ja vielä enemmän kysymyksiä. Jollakin ihmeellisellä tavalla veroparatiiseihin liittyvä keskustelu onnistutaan lopulta rajaamaan siihen ahtaaseen rakoseen, missä puhutaan vain suoranaisesta veropetoksesta. Siis rikollisesta verojen välttelystä rikollisin keinoin. Sen sijaan mediassa tai laajemmassa keskustelussa tuntuu olevan vähän haluja tai ymmärrystä keskustella koko sijoitustoimintaa koskevasta veronkiertoteollisuudesta. Tarkoitan tällä kaikkea sitä sijoittamiseen ja sijoituspalvelualaan liittyvää toimintaa, jonka ensisijainen ja tosiasiallinen motiivi on verojen välttely.

Yksinkertaistettuna sijoittamisessa on kyse riskistä ja tuotosta. Kaikki sijoittajat päättävät sen, millaista riskiä he ovat halukkaita kantamaan tavoitellessaan tuottoa. Esimerkkinä sijoittamalla vaikka yhteen osakkeeseen, sanotaan nyt vaikka sattumalta Wärtsilään, minä sijoittajana odotan saavani osuuteni kyseisen yhtiön menestyksestä osakekurssin nousun ja osinkojen kautta. Minä myös ymmärrän, että sijoitukseni riski on lopulta kiinni siitä, kuinka hyvin Wärtsilä omassa toiminnassaan menestyy. Ja jos kaikki menee mukavasti ja saan sijoittajana tuottoa, verottaja ottaa osansa tuotosta. Näinhän sen pitäisi mennä, mutta ei kumminkaan mene.

Sijoittajana minä voin nimittäin ostaa Wärtsilän tuottoa ja riskiä monella eri tapaa. Ostaessani osakkeita suoraan pörssistä – välittäjän kautta tietenkin – omiin nimiini verotus tapahtuu, kuten verotuksen osalta oli kai tarkoituskin. Mutta voin ostaa kyseistä osaketta myös esimerkiksi sijoitusvakuutukseni kautta, rahaston kautta tai sijoitusyhtiöni kautta. Ja tämän lisäksi voin paketoida kaikki edellä mainitut useammaksi kerrokseksi ja toteuttaa järjestelyn ulkomaille. Tämä kaikki on täysin tavallista toimintaa sijoitusalalla, mutta kaikissa eri variaatioissa verotuskohtelu on erilaista. Ja ulkomailla tietysti verokohtelu on erilaista jokaisessa maassa, myös Euroopan Unionissa, missä muutoin pyritään sääntöjä yhdenmukaistamaan. On vaikea nähdä, miksi? Ja kaiken tämän laillisen ”verokeinottelun” ympärillä pyörii valtaisa sijoituspalveluteollisuus. Ja kaiken tämän ovat lainsäätäjämme meillä ja muualla itse päättäneet, joko ymmärtäen tai ehkä sittenkin ymmärtämättä.

Loppujen lopuksi verotuksen tulisi sijoittajalle olla neutraalia riippumatta siitä, millä vippaskonstilla hän sijoituksensa järjestelee. Parasta olisi, mikäli verotus jopa suosisi suoraa omistamista ja siksi vähintä, mitä lainsäätäjältä voisi odottaa, on näiden verokeinottelun mahdollistavien rakenteiden veroetujen karsiminen. Myös sijoitusalalla toimivilta voisi odottaa parempaa ryhtiä erilaisten verokeitaiden ja rakenteiden käytön suhteen. On mielestäni täysin kestämätöntä että esimerkiksi eläkesijoittajat, verovapaat säätiöt tai ammattiliitot sijoittavat huimia summia veroparatiisien kautta. Samat sijoitukset voi tehdä varmasti suoraselkäisesti myös aivan läpinäkyvästi ja suoraan. Sijoitustuotetarjonnassa niin ikään kaikki sijoitusmarkkinoilla oleva tuotto ja riski voidaan tarjota sijoittajille suoraan ja läpinäkyvästi ilman veroparatiisikuoria. Ja jollei voida, on taas paljon lisää kysymyksiä.

Aurinkoista kevättä toivottaen,

Esko Immonen
toimitusjohtaja
IndexHelsinki

Kiinnostuitko?

Jätä yhteydenottopyyntö niin keskustellaan miten voimme olla avuksi.

Käytämme verkkosivuillamme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen sivustovierailijoille. Jatkamalla sivujen käyttöä hyväksyt evästeet sekä GDPR-käytäntömme.