Ennätyksiä indekseissä

Share on twitter
Share on facebook
Share on google
Share on email

Dow Jones Industrial Average, yleisimmin Dow Jones indeksinä tunnettu osakeindeksi, rikkoi eilen ensimmäistä kertaa historiassaan 20,000 pisteen rajan. Mediahuomio on taattu ja sijoittajat tyytyväisiä. Tätä ehkä maailman tunnetuinta pörssi-indeksiä on laskettu hivenen eri muodoissaan jo vuodesta 1884 lähtien ja nykymuodossaan indeksi julkaistiin ensi kertaa syyskuussa 1916. Indeksin historia on sinällään mielenkiintoinen osa pörssihistoriaa, mutta indeksin yksittäisillä pistearvoilla ei sinänsä ole sijoittajille mitään merkitystä. Sen sijaan indeksi antaa kaikille sijoittajille hyvän käsityksen siitä, miten pörssiosakkeet ovat kaikkinensa tuottaneet ja omien sijoitustensa tuottoa voi sitten verrata tähän indeksin mukaiseen markkinatuottoon.

Millaista tuottoa Dow Jones indeksille sitten on kertynyt? Tein lyhyen laskuharjoituksen kuluneelta sadalta vuodelta siitä, mitä markkinat ovat ko. indeksin mukaan tuottaneet sekä arvion siitä, millaista tuottoa erilaiset sijoittajat olisivat saaneet. Indeksi päättyi eilisen pörssipäivän päätteeksi siis uuteen historialliseen ennätysarvoonsa 20.068,51 pistettä. Sata vuotta aiemmin tammikuun 25. päivä vuonna 1917 indeksin arvo oli 97,41 pistettä. Indeksi on siis sadassa vuodessa tuottanut peräti 20.602,1 %, vuotuisena tuottona tosin 5,4725 %. Tämäkin on tärkeä havainto, pörssiosakkeiden keskimääräinen tuotto pitkällä aikajänteellä ei suinkaan ole kaksinumeroinen prosenttiluku, kuten valitettavan usein näkee vieläkin esitettävän.

Entäpä sitten sijoittajat? Millaiseen tuottoon sijoittajien voisi olettaa päässeen elävässä elämässä? No nyt teen joukon oletuksia, jotka kuvaavat sijoittamista tänä päivänä eikä niinkään todellisuutta sata vuotta sitten, mutta esimerkinomaisesti havainnot ovat kyllä paljastavia. Oletetaan, että sijoittaja olisi sijoittanut sata vuotta sitten 97,41 dollaria (tai euroa) Dow Jones indeksin sisältämiin osakkeisiin. Oletuksina olen käyttänyt osakkeiden kaupankäyntipalkkiona 0,2 %. Tämä kulu siis menee sijoittajalta pörssivälittäjälle hänen ostaessaan tai myydessään osakkeita. Oletetaan siis, että sijoittaja A on hankkinut Dow Jones indeksin mukaisen osakekorin sata vuotta sitten ja sen jälkeen orjallisesti noudattanut indeksin mukaisen osakesalkun ylläpitoa tähän päivään. Alkuperäisen hankintakulun lisäksi sijoittaja on vaihtanut (myynyt ja ostanut) osakkeita salkussaan aina silloin kun indeksin sisällössä on tehty muutoksia. Olen yksinkertaisuuden vuoksi olettanut, että indeksissä on vaihtunut yksi osake vuosittain. Todellisuudessa indeksin koostumuksesta päättää Wall Street Journalin toimittajista koostuva raati ja muutosten määrä vaihtelee vuodesta toiseen. Lisäksi osakesalkunhaltijalle tulee osakkeiden säilyttämisestä pieni säilytysmaksu ja nykyhinnoin olen olettanut maksuksi 0,02% vuosittain. Suorat kulut sijoittajalle jäävät varsin vähäisiksi, 0,033 %:in vuosittain. Tämän lisäksi kuluja kuitenkin aiheutuu maksetuista osingoista. Ensinnäkin osinkoja verotetaan ja oletuksena olen käyttänyt suomalaisen sijoittajan pörssiosakkeiden verokohtelua tänä vuonna. Osingoista menee veroa 25,5 % (30.000 euron osinkoihin saakka). Ja maksetut osingot on sijoitettava takaisin osakkeisiin, mistä aiheutuu jälleen kaupankäyntikuluja. Osinkotuottona olen laskelmassa käyttänyt 2 %. Näillä parametreilla sijoittajan A vuotuiset sijoittamisen kustannukset ovat 0,546 % ja sadan vuoden aikana sijoittajan salkku olisi paisunut 11.915,45 dollariin (tai euroon).

Hätkähdyttävä havainto edellä kuvatussa sijoitustuottolaskelmassa on se, kuinka paljon sijoittajan salkku jää jälkeen indeksin tuotosta, vaikka näennäisesti vuotuinen kustannus vaikuttaa kohtuulliselta. Prosenttilasku on raakaa. Ja siltikin väitän, että tämä hypoteettinen sijoittaja A on onnekkaimpien sijoittajien joukossa. Nimittäin, jos sijoitukset olisi toteutettu rahaston avulla, tulos olisi ollut dramaattisesti heikompi. Olettakaamme, että sijoittaja B olisi toiminut juuri näin. Hän olisi sijoittanut tarkalleen Dow Jones indeksin mukaiseen sijoitusrahastoon sata vuotta sitten. Merkintäpalkkiota häneltä olisi peritty vaatimaton 1 % ja sen jälkeen hallinnointipalkkiona 1,5 % vuosittain. Luvut vastaavat suomalaisista osakerahastoista tänä päivänä perittäviä palkkioita. Ja myös rahasto joutuu salkussaan tekemään samat indeksinmukaiset osakevaihdot kaupankäyntikuluineen kuin suoran osakesalkun omaava sijoittaja. Vuotuista kulua syntyy näin ollen 1,504 % ja salkun arvo olisi tänä päivänä 4725,02 dollaria (tai euroa). Siis reippaasti alle puolet osakesijoittajan salkusta ja alle neljännes indeksin tuotosta! No, se hyvä puoli rahastosijoittajalla tietysti oli, ettei hänen tarvinnut maksaa osingoistaan veroja sataan vuoteen. Ja voi pojat, kyllä tätä argumenttia jaksetaan myös rahastomarkkinoinnissa käyttää, vaikka todellisuudessa rahaston kulut syövät huimasti enemmän kuin verot olisivat sijoittajalta matkan varrella vieneet.

Edellä kuvattuja laskelmia on helppo jatkaa, mutta pääasia lienee selvä. Kustannukset ovat sijoittajalle ratkaisevan tärkeitä sijoitusten tuoton kannalta, vaikka ne ensinäkemältä näyttäisivät pieniltä. Kuluja kasaamalla sijoittajan lopputulos huononee jyrkässä kulmassa. Kuvitellaan vielä sijoittaja C, joka on sortunut sijoittamaan Dow Jones indeksin mukaiseen osakesalkkuun varainhoitoasiakkaana rahaston kautta. Varainhoitaja perii mitättömän 0,5 %:n palkkion rahastopalkkioiden lisäksi ja, hups heijaa, sijoittajalla on kädessään enää 2917,71 dollaria (tai euroa). Vielä pahemmaksi menee, kun kaikki tämä on toteutettu verotehokkaasti vakuutuskuoren sisään vaatimatonta 0,6 %:n vuotuista vakuutuspalkkiota vastaan ja kertaluontoisella 3 %:n perustamispalkkiolla. Tähteellä sijoittajalla on enää 2595,28 dollaria (tai euroa) sijoituksesta, jonka arvo markkinoilla on yli 20.000 dollaria (tai euroa).

Arvaatte tietysti, että olen laskeskellut esimerkit tähänkin blogiin indeksisijoittajan silmälasit päässä, enkä tietenkään halua tuottaa tässä suhteessa pettymystä. Kuvitellaan vielä sijoittaja X, joka olisi sata vuotta sitten sijoittanut Dow Jones indeksin mukaiseen pörssinoteerattuun indeksiosuusrahastoon. Kaupankäyntikuluja hänellekin seuraa ja hallinnointipalkkiotakin menee, esimerkkinä vaikkapa Spiderin (SPDR) ETF-rahasto, jonka kulu on 0,17 % vuosittain. Mikäli tällainen sijoittaminen olisi sentenniaali sitten ollut mahdollista, olisi sijoittajalla X nyt kasassa 16.980,09 dollarin (tai euron) suuruinen salkku. Lähes neljä kertaa enemmän kuin rahastosijoittajalla B ja 6,5 kertaa enemmän kuin verotehokkaalla vakuutussijoittajallamme.

Sata vuotta sitten olosuhteet kaikille sijoittajille olivat erilaiset, kuin mitä edellä esitetyissä laskelmissa on käytetty. Rahastoja ei ollut edes Yhdysvalloissa olemassa, pörssinoteeratuista indeksirahastoista puhumattakaan. Tänä päivänä kuitenkin mahdollisuutemme sijoittajina ovat juuri kuvatun mukaiset. Tehokas indeksisijoittaminen on ansaitusti kasvattanut osuuttaan ennätysmittoihin markkinoilla ja tähän voimme olla vähintään yhtä tyytyväisiä kuin Dow Jonesin uuteen ennätykseen.

Tuottoisaa sijoitusvuotta toivottaen,

Esko Immonen
toimitusjohtaja
Index Varainhoito

Kiinnostuitko?

Jätä yhteydenottopyyntö niin keskustellaan miten voimme olla avuksi.

Käytämme verkkosivuillamme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen sivustovierailijoille. Jatkamalla sivujen käyttöä hyväksyt evästeet sekä GDPR-käytäntömme.