Emävale on salkunhoitajan paras puolustus

Ylivertaisen tuoton saavuttaminen aktiivisen sijoittamisen keinoin on lohdutonta puuhaa, kuten kaikki indeksisijoittamiseen vähänkin perehtyneet tietävät. Ylivertaisella tuotolla tarkoitetaan siis yksinkertaisesti markkinatuoton ylittävää tuottoa. Sijoitusmarkkinoiden tehokkuus on sitä luokkaa, ettei salkunhoitajalle jää juurikaan mahdollisuuksia päästä markkinatuottoa parempaan tuottoon, millään systemaattisuudella tai ennustettavuudella. Tämä markkinoiden tehokkuus on tullut todistetuksi jo iät ja ajat sitten, mutta silti sijoittajille markkinoidaan tätä aktiivisen sijoittamisen ideologiaa. Ja koska todistusaineisto ei millään tavalla tue aktiivista sijoittamista, on markkinoinnissa otettu käyttöön väitteitä, joita voidaan kutsua jo suoranaisiksi valheiksi.

Silmiini sattui tässä keväällä erään suomalaisen salkunhoitajan kolumni, missä hän perusteli aktiivisen salkunhoidon olemassaoloa sillä, että indeksisijoittaminen ”tyhmentää” markkinoita. Anteeksi kuinka? Salkunhoitaja esittää siis sijoittajille, jotka ilmeisimmin haluaa asiakkaikseen, että heidän tulisi antaa rahansa salkunhoitajalle aktiivisesti sijoitettaviksi sen sijaan että ”tyhmentävät” markkinoita sijoittamalla markkinaindeksin mukaisesti. Ja perusteena hän esittää sen, että jos ei ole aktiivisia sijoittajia, niin sijoitusten hinnat eivät markkinoilla voi olla oikein! Tämä on jo emävale.

Kenelläkään sijoittajalla ei ole harteillaan sijoitusmarkkinoiden hinnoittelun taakkaa. Markkinoilla on aina miljoonia ja miljoonia sijoittajia, jotka kaikki omalta osaltaan vaikuttavat markkinoiden tehokkaaseen hinnanmuodostukseen. Ja mikäli markkinoilla ilmaantuisi väärin hinnoiteltuja kohteita, tulisivat nämä hinnat hyödynnetyksi silmänräpäyksessä. Markkinoiden hienoin piirre onkin juuri tehokas hinnanmuodostus ja juuri tätä ominaisuutta indeksisijoittaja hyödyntää. Ja juuri tässä piilee se indeksisijoittamisen ylivertaisuus aktiiviseen salkunhoitoon nähden, jota kaikkien yksittäisten sijoittajien kannattaa omassa sijoitustoiminnassaan hyödyntää. Jos taas haluaa omalla aktiivisella sijoittamisellaan vaikuttaa markkinoiden hinnanmuodostukseen, niin tehköön jokainen sijoittaja ja salkunhoitaja sen omilla rahoillaan, ei toisten.

Otan jälleen esimerkiksi yksinkertaisen suomalaisiin pörssiosakkeisiin sijoittamisen. Tällä hetkellä sijoittajille kaupitellaan kaiken kaikkiaan 38:aa sijoitusrahastoa, joiden sijoituskohteena ovat suomalaiset pörssiosakkeet. Näistä rahastoista kolme on indeksirahastoja, seitsemän pienyhtiörahastoja ja loput 28 muita. Epäilemättä indeksirahastoja lukuun ottamatta kaikkien näiden rahastojen salkunhoidon tavoitteena on tuottaa lisäarvoa vertailuindeksiin nähden, siis ylituottoa. No, jälleen kerran kuluneen yhden vuoden aikana suomalaisiin osakkeisiin sijoittavat rahastot ovat tuottaneet 4,7 % vähemmän kuin suomalaisiin pörssiosakkeisiin sijoittava pörssinoteerattu indeksiosuusrahasto (7.6.2016). Ja 28:sta rahastosta vain yksi oli päässyt indeksisijoittajan tuottoon eli salkunhoidon onnistumisprosentti ylituoton osalta oli vaatimaton 3,6 %, kun taas 96,4 % rahastoista hävisi indeksille. Lopputulos on myös sama, verrattiinpa sitten pörssinoteerattuun indeksiosuusrahastoon tai tavallisiin indeksirahastoihin.

Edelleen mielenkiintoista on havaita, että kuluneen vuoden aikana keskimääräistä paremmin menestyneet suomalaisiin pieniin ja keskisuuriin pörssiosakkeisiin sijoittavat rahastot ovat hävinneet raskaasti vertailuindeksille. Näiden rahastojen osalta salkunhoitajilla näyttää olevan kiusaus käyttää vertailuindeksinä pörssin portfolioindeksiä, joka koostuu siis valtaosin suurista pörssiosakkeista. Jos kuitenkin pienempiin osakkeisiin sijoittavien rahastojen tuottoa verrataan MSCI Small&Midcap- indeksiin, havaitaan että näiden rahastojen tuotto on vuodessa jäänyt 3,34 % indeksiä heikommaksi. Eli edes pienemmissä suomalaisissa pörssiosakkeissa aktiiviset salkunhoitajat eivät ole kyenneet saavuttamaan markkinatuottoa, ylituotosta puhumattakaan. Ja todettakoon tässäkin tapauksessa, että yksi rahasto seitsemästä oli ylittänyt markkinatuoton ja salkunhoidon onnistumisprosentti oli siten 14,3 %. Markkinat ovat siis sittenkin tehokkaat, etteivät jopa liian tehokkaat salkunhoitajille.

Pidemmässä tarkastelussa mikään ei ole muuttunut verrattaessa aktiivisia salkunhoitajia markkina- eli indeksituottoon. Viiden ja kymmenen vuoden tuottovertailussa yksikään suomalainen rahastosalkunhoitaja ei ole yltänyt indeksituottoon. Sen sijaan moni rahasto on lopetettu matkan varrella, mikä entisestään heikentää aktiivisen salkunhoidon onnistumista. Indeksisijoittajan ei tarvitsekaan olla huolestunut markkinoiden tyhmentämisestä. Sen sijaan indeksisijoittaja voi olla onnellinen, ettei ole antanut aktiivisen salkunhoitajan tyhmentää itseään valheellisilla myyntipuheilla.

Lopuksi haluan antaa kiitokseni eräälle aktiivista salkunhoitoa tarjoavalle rahastoyhtiölle. He ilmoittivat Helsingin Sanomissa sanatarkasti seuraavaa: ”Nykyinen muotoilu, jossa rahaston tavoitteena on pitkällä aikavälillä ylittää rahaston vertailuindeksi on korvattu muotoilulla, jossa rahaston tavoitteena on pitkällä aikavälillä pääoman arvonnousu hyvin hajautetulla riskitasolla.” Kiitän rehellisyydestä. Indeksisijoittajina jatkamme kuitenkin indeksinmukaisella tuotolla.

Hyvää sijoituskesää toivottaen,

Esko Immonen
toimitusjohtaja
IndexHelsinki