Miksi mittakaavaetuja nauttivat eläkejätit maksavat sijoittamisesta enemmän kuin monet piensijoittajat?

Miksi mittakaavaetuja nauttivat eläkejätit maksavat sijoittamisesta enemmän kuin monet piensijoittajat? 

Sijoitettaessa tulevat tuotot ovat aina enemmän tai vähemmän epävarmoja, mutta kustannukset paljon varmemmin ennustettavia. Yksi indeksisijoittamisen tärkeimpiä kilpailuetuja onkin sijoittamisen kulutehokkuudesta huolehtiminen. Kustannusten merkitys sijoittajille tulee lähiaikoina entistä paremmin suomalaistenkin sijoittajien tietoisuuteen. Vuoden vaihteessa voimaan tulleen uuden sijoitusalan sääntelyn myötä kaikkien sijoituspalveluyhtiöiden on kerrottava sijoittamisen kustannukset selvästi aiempaa tarkemmin. Kustannukset on kerrottava sijoittajakohtaisesti, euroina ja prosentteina, sisältäen niin suorat kuin epäsuoratkin kulut. Ja ne on sijoittajalle raportoitava vähintään kerran vuodessa. 

Tähän mennessä tehtyjen havaintojen mukaan kulujen raportoinnissa on vielä paljon toivomisen varaa vaikka sääntely asiasta on itsessään hyvin selvää. Varsinkin epäsuorien eli piilokustannusten kertomisessa sijoitusalalla näyttää olevan vaikeuksia. Tällaisia kuluja ovat tyypillisesti mm. rahastojen kaupankäyntikulut. No, joka tapauksessa viimeistään tulevana vuodenvaihteena sijoittajan tulee saada palveluntarjoajaltaan yksityiskohtainen erittely toteutuneista kustannuksista.  

Millaisia kustannuksia sijoittamisesta tulisi sitten ennakoida? Sijoittamisen kulujen avoimuutta on edistetty osaltaan myös suomalaisten eläkesijoittajien puolelta ja eläkevakuuttajien etujärjestö TELA julkaisi hiljattain yhteenvedon eläkesijoittamisen kustannuksista. Suoria kuluja sijoitustoiminnasta syntyi viime vuonna 0,1 % ja ulkopuolisten sijoituskohteiden hoidosta aiheutuvia kuluja 0,8 % suhteessa sijoituspääomaan. Yhteensä sijoittamisen kulut olivat siis 0,9 % vuositasolla. Tosin tähänkään selvitykseen eivät sisälly epäsuorat kaupankäyntikustannukset.  

Ovatko eläkesijoittajien kulut sitten korkeita vai matalia? Tämä riippuu katsantokannasta. Verrattaessa vaikkapa suomalaisten rahastoyhtiöiden varainhoitorahastojen keskimääräisiin palkkioihin eläkesijoittajien kulut ovat selvästi pienemmät. Rahastot veloittavat hallinnointipalkkioina keskimäärin puolentoista prosentin kulut. Jos taas verrataan indeksisijoituksiin, eläkesijoittajien kustannukset vaikuttavat aika korkeilta. Semminkin kun kyseessä ovat todelliset sijoittamisen jättiläiset, joilla sijoittamisen mittakaavaedut ovat oletettavasti parhaiten hyödynnettävissä. TELA käyttääkin yhteenvedossaan huomattavan paljon palstatilaa sijoittamisen kustannusten selittelyyn mm. ’vaihtoehtoisten’ sijoitusten kuluilla. Näitä ovat etenkin hedge ja pääomasijoitukset sekä kiinteistösijoitukset. Edelleen kuluja perustellaan näiden vaihtoehtoisten sijoitusten tuotoilla eli että hyvästä tuotosta kannattaakin maksaa enemmän. 

Ovatko eläkesijoittajat sitten saaneet korkeahkoille kuluilleen parempaa tuottoa kuin mitä olisi saavutettu muutoin? Näin ei voida väittää. TELA:n tuottoyhteenvedon mukaan eläkesijoittajien osakkeista saama tuotto on ollut selvästi heikompaa kuin maailman osakkeista keskimäärin. Myöskään kiinteistösijoitukset eivät ole parantaneet eläkesijoittajien keskimääräistä sijoitustuottoa. Pääomasijoitusten tuotto sen sijaan ylittää noteerattujen osakkeiden tuoton 1,5 %:lla viimeisten viiden vuoden ajalta, mutta jää sekin selvästi heikommaksi kuin vastaavan globaalin pääomasijoituksiin sidotun ETF-rahaston tuotto. Hedge-sijoitusten tuotto näyttää jääneen vaatimattomaksi. Kaiken kaikkiaan eläkesijoittajien ’lisätuotot’ vaihtoehtoisten sijoitusten osalta ja korkeampien kulujen vastineeksi vaikuttavat vähintäänkin kyseenalaisilta. 

Indeksisijoittajan näkökulmasta katsottuna tärkein havainto TELA:n kustannusyhteenvedosta on se, ettei sijoittaminen ole kovinkaan edullista edes eläkesijoittajille. Syy korkeahkoille kuluille löytyy vaihtoehtoisiosta sijoituksista, mutta vastaavasti mitään ylivertaista tuottoa ei näy vastineeksi syntyvän. Eikä pidäkään. Tehokkailla markkinoilla varmin tapa hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi on kulutehokkuudesta kiinni pitäminen ja indeksisijoittamisen periaattein toteutettu laaja hajautus. Kuten TELA:n yhteenvedoistakin ilmenee, viimeisten viiden vuoden ajalta maailman pörssiosakkeiden tuotto oli +14,4 % p.a. ja eläkesijoittajien saama osaketuotto vastaavasti 11,3 %. Kannattaa myös huomata, että eläkesijoittajien korostamat vaihtoehtoiset sijoitusluokat on tänä päivänä toteutettavissa indeksisijoittamisen periaattein, mutta jätettäköön niitä koskeva tuottovertailu tuonnemmaksi. 

Ja kuinka sijoittajan tulisi tähän lisääntyvään kustannusten läpinäkyvyyteen? Vastaus: suurella tyytyväisyydellä. Vihdoin sijoittajat voivat verrata omien salkkujensa tuottoa ja kuluja keskenään. Ja nimenomaan niin, että tuottoja verrataan vastaavaan markkinatuottoon ja kuluja tehokkaaseen sijoittamiseen. Tämän jälkeen havainto on, että kulut ja tuotot kulkevat käsi kädessä, mutta valitettavasti väärään suuntaan. Havainnosta viisastuneena sijoittajat voivatkin sitten siirtyä pohtimaan sijoitusten tehokkaampaa toteutusta indeksisijoittamisen periaattein ja paremmasta tuotosta nauttien. 

Tehokasta sijoitussyksyä toivottaen, 

Esko Immonen 

Toimitusjohtaja 

Index Varainhoito